Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
¿Pescas tú con anzuelo a Leviatán, y atas con una cuerda su lengua?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
¿Le meterás un junco en la nariz, le taladrarás con un gancho la quijada?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
¿Acaso te dirigirá muchas súplicas, o te dirá palabras tiernas?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
¿Hará pacto contigo? ¿Lo tomarás por perpetuo esclavo?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
¿Juguetearás con él como con un pájaro? ¿Lo atarás para tus hijas?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
¿Lo tomarán los amigos para comida? ¿Se lo repartirán entre sí los mercaderes?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
¿Horadarás su cuero con flechas, y con el arpón su cabeza?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Pon (una vez) en él tu mano; y no olvidarás el combate; no volverás a hacerlo.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
He aquí que la esperanza (de los cazadores) es vana; su solo aspecto basta para echarlos por tierra.”
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
“Nadie es tan audaz que le despierte. ¿Quién es capaz de mantenerse en pie delante de Mí?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
¿Quién me dio algo primero, para que Yo lo recompense? Mío es lo que hay bajo todo el cielo.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
No callaré sus miembros, su fuerza, la armonía de sus proporciones.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
¿Quién puede abrir las mallas de su cota, franquear la doble fila de sus dientes?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Las puertas de su boca ¿quién jamás las ha abierto?; el cerco de sus dientes causa espanto.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Su espalda cubren escamas en forma de escudos, compactas como un sello de piedra.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Se traba una con otra tan íntimamente, que el aire no puede pasar entre ellas.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Una está pegada a la otra; asidas entre sí no pueden separarse.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Sus estornudos son chispas de fuego, sus ojos como los párpados de la aurora.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
De su boca salen llamas y se escapan centellas de fuego.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Sus narices arrojan humo, como de olla encendida e hirviente.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Su resoplido enciende carbones y su boca despide llamaradas.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
En su cerviz reside la fuerza, ante él tiembla el mismo espanto.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Aun las partes flojas de su carne están unidas entre sí, sin que quede resquicio ni posibilidad de oscilar.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Su corazón es duro como piedra; tan duro como la muela inferior.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Cuando se alza tienen miedo los más valientes, y de terror están fuera de sí.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
La espada que le acomete se rompe, lo mismo que la lanza, el dardo y la coraza.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Estima como paja el hierro, y el bronce como leña carcomida.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
No le pone en fuga el hijo del arco; las piedras de la honda le parecen paja.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
La maza es para él como hojarasca, y se ríe del silbido del venablo.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Su vientre tiene puntas de teja, se arrastra cual trillo sobre el cieno.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Hace hervir el abismo como olla, y el mar como caldero de ungüentos.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Tras él un surco de luz, de modo que el abismo parece canoso.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
No hay en la tierra semejante a él, pues fue creado para no tener miedo.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Mira (con desprecio) lo más alto; es rey de todos los soberbios.”
