Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Ziehst du das Krokodil mit der Angel heraus, legst du ihm einen Zaum ins Maul?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Kannst du einen Ring an seine Nase legen und einen Haken durch seine Kinnbacken stoßen?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Wird es dich lange bitten oder dir Zärtlichkeiten sagen?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Wird es einen Bund mit dir schließen, daß du es zum ewigen Knechte machest?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Kannst du mit ihm spielen wie mit einem Vögelein, oder es anbinden für deine Mädchen?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Verkaufen es die Genossen untereinander, oder teilen es die Händler unter sich?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Kannst du seine Haut mit Pfeilen spicken und mit Fischerhaken seinen Kopf?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Lege deine Hand daran. Du wirst des Kampfes nicht vergessen, wirst es nicht zum zweitenmal tun!
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Siehe, die Hoffnung auf dasselbe wird getäuscht; fällt man nicht schon bei seinem Anblick dahin?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Niemand ist so kühn, daß er es reizen möchte; wer kann aber vor Mir bestehen?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Wer ist mir zuvorgekommen, daß ich es ihm vergelte? Unter dem ganzen Himmel ist alles mein!
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Ich will von seinen Gliedern nicht schweigen, sondern reden von seiner großen und schönen Gestalt.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Wer entblößt es von seinem Schuppenpanzer und greift ihm in sein doppeltes Gebiß?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Wer öffnet die Türen seines Rachens? Seine Zähne verbreiten Schrecken.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Prächtig sind seine starken Schilder, fest zusammengeschlossen und versiegelt;
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
einer fügt sich an den andern, daß kein Luftzug dazwischen kommt;
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
sie hängen fest zusammen, sind geschlossen und trennen sich nicht.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Sein Niesen strahlt wie Licht, und seine Augen sind wie die Wimpern der Morgenröte.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Aus seinem Rachen schießen Fackeln, Feuerfunken entsprühen ihm.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Dampf geht auf von seinen Nüstern, und der Sumpf wird wie ein siedender Topf.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Sein Atem facht Kohlen an, eine Flamme schießt aus seinem Munde.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Stärke wohnt auf seinem Nacken und Schrecken zieht vor ihm her.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Die Wampen seines Fleisches sitzen fest wie angegossen und bewegen sich nicht.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Sein Herz ist hart wie Stein und so fest wie der untere Mühlstein.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Die Helden erbeben, wenn es auffährt; vor Zittern geht ihr Bogen fehl.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Greift man es mit dem Schwerte an, so haftet dieses nicht, kein Speer, kein Wurfspieß und kein Pfeil.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Es achtet Eisen für einen Strohhalm, und Erz für faules Holz.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Kein Pfeil vermag es in die Flucht zu schlagen, und Schleudersteine fallen wie Spreu von ihm ab.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Es achtet die Keule für einen Halm und verlacht das Sausen der Spieße.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Unter ihm sind spitze Scherben, es zieht wie ein Dreschschlitten über den Schlamm dahin.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Es macht die Tiefe sieden wie einen Kessel, macht das Meer zu einem Salbentopf.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Hinter ihm her leuchtet der Pfad, es macht die Flut den Silberhaaren gleich.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Auf Erden ist nicht seinesgleichen; es ist gemacht, um ohne Furcht zu sein.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Es schaut alle Hohen [furchtlos] an, es ist ein König über alle Stolzen.
