Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Tu tireras le Léviathan avec un hameçon? et tu serreras sa langue avec une corde?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Mettras-tu un jonc dans ses narines, perceras-tu sa joue avec un crochet?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
T'adressera-t-il beaucoup de prières, et te dira-t-il de douces paroles?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Fera-t-il un accord avec toi, et le prendras-tu pour esclave à toujours?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
En joueras-tu comme d'un oiseau, et l'attacheras-tu pour amuser tes filles?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Les associés en feront-ils commerce, le partageront-ils entre des marchands?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Perceras-tu sa peau d'un dard, et sa tête d'un harpon?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Mets ta main sur lui: tu te souviendras de la bataille, et tu n'y reviendras pas.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Voici, tout espoir de le prendre est trompé; à son seul aspect on est jeté à terre!
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Il n'y a point d'homme si hardi qui l'ose réveiller; et qui se tiendra debout devant moi?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Qui m'a fait des avances, et je lui rendrai? Tout ce qui est sous les cieux est à moi.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Je ne me tairai pas sur ses membres, sur ses forces, et sur la beauté de sa stature.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Qui a soulevé le dessus de son vêtement? Qui est entré dans sa double mâchoire?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Qui a ouvert les portes de sa gueule? La terreur est autour de ses dents.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Ses puissants boucliers sont superbes; ils sont fermés, étroitement scellés.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Ils se touchent l'un l'autre, le vent ne passe point entre eux.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Ils sont adhérents l'un à l'autre; ils se tiennent, ils ne se séparent point.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Ses éternuements jettent un éclat de lumière, et ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
De sa bouche sortent des lueurs, et s'échappent des étincelles de feu.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
De ses narines sort une fumée, comme d'un vase qui bout ou d'une chaudière.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Son souffle enflammerait des charbons, et une flamme sort de sa gueule.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Dans son cou réside la force, et la terreur marche devant lui.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Les fanons de sa chair sont adhérents; ils sont massifs, inébranlables.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Son cœur est massif comme une pierre, massif comme la meule de dessous.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Quand il se lève, les plus forts tremblent, ils défaillent d'effroi.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Quand on l'approche, l'épée ne sert à rien, ni la lance, ni le dard, ni la cuirasse.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Il regarde le fer comme de la paille, et l'airain comme du bois pourri.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
La flèche ne le fait pas fuir, les pierres de la fronde sont pour lui comme du chaume;
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Comme du chaume, la massue; il se rit du frémissement des javelots.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Son ventre a des tessons pointus: il étend une herse sur le limon.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Il fait bouillonner le gouffre comme une chaudière, il rend la mer semblable à un vase de parfumeur.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Il laisse après lui une trace brillante, on dirait sur l'abîme une blanche chevelure.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Il n'a pas son pareil sur la terre; il a été fait pour ne rien craindre.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Il regarde tout ce qui est élevé; il est roi des plus fiers animaux.
