Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Tireras-tu Léviathan avec un hameçon, et lui serreras-tu la langue avec une corde?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Lui passeras-tu un jonc dans les narines, et lui perceras-tu la mâchoire avec un anneau?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
T’adressera-t-il d’ardentes prières, te dira-t-il de douces paroles?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Fera-t-il une alliance avec toi, le prendras-tu toujours à ton service?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Joueras-tu avec lui comme avec un passereau, l’attacheras-tu pour amuser tes filles?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Les pêcheurs associés en font-ils le commerce, le partagent-ils entre les marchands?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Cribleras-tu sa peau de dards, perceras-tu sa tête du harpon?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Essaie de mettre la main sur lui: souviens-toi du combat, et tu n’y reviendras plus.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Voici que le chasseur est trompé dans son attente; la vue du monstre suffit à le terrasser.
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Nul n’est assez hardi pour provoquer Léviathan: qui donc oserait me résister en face?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Qui m’a obligé, pour que j’aie à lui rendre? Tout ce qui est sous le ciel est à moi.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Je ne veux pas taire ses membres, sa force, l’harmonie de sa structure.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Qui jamais a soulevé le bord de sa cuirasse? Qui a franchi la double ligne de son râtelier?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Qui a ouvert les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Superbes sont les lignes de ses écailles, comme des sceaux étroitement serrés.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Chacune touche sa voisine; un souffle ne passerait pas entre elles.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Elles adhèrent l’une à l’autre, elles sont jointes et ne sauraient se séparer.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Ses éternuements font jaillir la lumière, ses yeux sont comme les paupières de l’aurore.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Des flammes jaillissent de sa gueule, il s’en échappe des étincelles de feu.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Une fumée sort de ses narines, comme d’une chaudière ardente et bouillante.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Son souffle allume les charbons, de sa bouche s’élance la flamme.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Dans son cou réside la force, devant lui bondit l’épouvante.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Les muscles de sa chair tiennent ensemble; fondus sur lui, inébranlables.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Son cœur est dur comme la pierre, dur comme la meule inférieure.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Quand il se lève, les plus braves ont peur, l’épouvante les fait défaillir.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Qu’on l’attaque avec l’épée, l’épée ne résiste pas, ni la lance, ni le javelot, ni la flèche.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Il tient le fer pour de la paille, l’airain comme un bois vermoulu.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
La fille de l’arc ne le fait pas fuir, les pierres de la fronde sont pour lui un fétu;
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
la massue, un brin de chaume; il se rit du fracas des piques.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Sous son ventre sont des tessons aigus: on dirait une herse qu’il étend sur le limon.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Il fait bouillonner l’abîme comme une chaudière, il fait de la mer un vase de parfums.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Il laisse après lui un sillage de lumière, on dirait que l’abîme a des cheveux blancs.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Il n’a pas son égal sur la terre, il a été créé pour ne rien craindre.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Il regarde en face tout ce qui est élevé, il est le roi des plus fiers animaux.
