Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
« Pouvez-vous faire sortir un Léviathan avec un hameçon, ou presser sa langue avec une corde?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Pouvez-vous mettre une corde dans son nez, ou lui transpercer la mâchoire avec un crochet?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Il vous adressera de nombreuses requêtes, ou vous dira-t-il des mots doux?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Il conclura une alliance avec vous, pour que vous le preniez comme serviteur pour toujours?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Allez-vous jouer avec lui comme avec un oiseau? Ou allez-vous le lier pour vos filles?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Les commerçants le troqueront-ils? Le partageront-ils avec les marchands?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Pouvez-vous remplir sa peau de fers barbelés, ou sa tête avec des lances à poisson?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Pose ta main sur lui. Souvenez-vous de la bataille, et ne le faites plus.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Voici, l'espérance de celui-ci est vaine. Ne sera-t-on pas abattu à sa vue?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Nul n'est assez féroce pour oser l'agiter. Qui donc est celui qui peut se tenir devant moi?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Qui m'a donné le premier, pour que je lui rende la pareille? Tout ce qui est sous les cieux est à moi.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
« Je ne garderai pas le silence sur ses membres, ni sa force puissante, ni sa belle charpente.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Qui peut se dépouiller de son vêtement de dessus? Qui s'approchera de ses mâchoires?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Qui peut ouvrir les portes de son visage? Autour de ses dents, c'est la terreur.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Des balances solides sont sa fierté, fermés ensemble par un sceau étanche.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
L'un est si proche de l'autre, qu'aucun air ne puisse s'interposer entre eux.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Ils sont unis l'un à l'autre. Ils se collent ensemble, pour qu'on ne puisse pas les séparer.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Ses éternuements font jaillir la lumière. Ses yeux sont comme les paupières du matin.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
De sa bouche sortent des torches enflammées. Des étincelles de feu jaillissent.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Une fumée sort de ses narines, comme d'une marmite en ébullition sur un feu de roseaux.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Son souffle allume des charbons. Une flamme sort de sa bouche.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Il a de la force dans le cou. La terreur danse devant lui.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Les lambeaux de sa chair se rejoignent. Ils sont fermes à son égard. Ils ne peuvent pas être déplacés.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Son cœur est ferme comme une pierre, oui, ferme comme la meule inférieure.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Quand il se lève, les puissants ont peur. Ils battent en retraite devant sa raclée.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Si on l'attaque avec l'épée, elle ne peut prévaloir; ni la lance, ni le dard, ni la tige pointue.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Il considère le fer comme de la paille, et le bronze comme du bois pourri.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
La flèche ne peut pas le faire fuir. Les pierres de fronde sont comme de la paille pour lui.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Les massues sont comptées comme du chaume. Il rit de la précipitation du javelot.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Ses dessous sont comme des tessons aigus, laissant une trace dans la boue comme un traîneau de battage.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Il fait bouillir les profondeurs comme une marmite. Il rend la mer comme un pot de pommade.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Il fait briller un chemin après lui. On pourrait croire que le profond a des cheveux blancs.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Sur terre, il n'y a pas d'égal à lui, qui est fait sans crainte.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Il voit tout ce qui est élevé. Il est le roi de tous les fils de l'orgueil. »
