Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Canst thou draw out the Crocodile with a fish-hook? Or, with a cord, canst thou fasten down his tongue?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Wilt thou put a rush-cord on his nose? or, with a thorn, wilt thou pierce his jaw?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Will he multiply unto thee supplications, or will he speak unto thee softly?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Will he solemnise a covenant with thee? Wilt thou take him for a life-long servant?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Wilt thou sport with him, as with a little bird? Or wilt thou bind him, for thy maidens?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Shall the companions bargain over him? or will they part him among the traders?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Wilt thou fill, with darts, his skin? or, with fish-spears, his head?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Lay thou upon him thy hand, remember the battle—no more!
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Lo! any hope of him, hath been found deceptive, Even at the sight of him, shall not one be overwhelmed?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
None so bold, that he will rouse him! Who then is he that, before me, can stand?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Who hath forestalled me, that I may repay him? Under all the heavens, mine it is!
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
I will not pass by in silence his parts, or the matter of strength, or the grace of his armour.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Who hath removed his outer garment, through his double row of teeth, who would enter?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
The doors of his face, who hath opened? The circles of his teeth, are a terror!
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
A pride, are his arched sides, closed up, with a firm seal;
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
One to another, they join, and, air, cannot enter between them;
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Each to its fellow, they cleave, they grasp each other, and cannot be parted;
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
His sneezings, flash forth light, and, his eyes, are like the eyelashes of the dawn;
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Out of his mouth, torches dart forth, sparks of fire, escape;
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Out of his nostrils, proceedeth smoke, like a blown pot and rushes;
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
His breath, setteth coals ablaze, and, a flame, out of his mouth, proceedeth;
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
In his neck, lodgeth strength, and, before him, danceth dismay;
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
The dewlaps of his flesh, cleave together, hardened upon him, they cannot be moved;
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
His heart, is hardened like a stone, yea hardened, like the nether millstone;
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
At his rising up, mighty men are afraid, by reason of terror, they are beside themselves:
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
As for him that assaileth him, the sword availeth not, spear, dart, or coat of mail:
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
He counteth iron as broken straw, and bronze as rotten wood:
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
The arrow, will not make him flee, Into chaff, are sling-stones changed by him:
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
As a straw, is a club accounted, and he laugheth at the whir of the javelin;
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
His underparts, are points of potsherd, a pointed threshing roller spreadeth out upon the slime:
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
He causeth to boil, as a cauldron, the raging deep, the sea, he maketh like a brewing vessel:
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
After him, he lighteth up a path, one might think the resounding deep to be hoary!
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
There is not—upon the dust—his like, that hath been made to be without fear;
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Every thing lofty, he beholdeth, he, is king over all ravenous beasts.
