Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Canst thou draw forth the crocodile with a hook, Or press down his tongue with a cord?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Canst thou put a rope into his nose, Or pierce his cheek with a hook?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Will he make many entreaties to thee? Will he speak soft words to thee?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Will he make a covenant with thee? Canst thou take him for a servant for ever?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Canst thou play with him, as with a bird? Or canst thou bind him for thy maidens?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Do men in company lay snares for him? Do they divide him among the merchants?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Canst thou fill his skirt with barbed irons, Or his head with fish-spears?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Do but lay thy hand upon him, —Thou wilt no more think of battle!
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Behold, his hope is vain! Is he not cast down at the very sight of him?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
None is so fierce that he dare stir him up; Who then is he that can stand before me?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Who hath done me a favor, that I must repay him? Whatever is under the whole heaven is mine.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
I will not be silent concerning his limbs, And his strength, and the beauty of his armor.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Who can uncover the surface of his garment? Who will approach his jaws?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Who will open the doors of his face? The rows of his teeth are terrible!
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
His glory is his strong shields, United with each other, as with a close seal.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
They are joined one to another, So that no air can come between them.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
They cleave fast to each other, They hold together, and cannot be separated.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
His sneezing sendeth forth light, And his eyes are like the eyelashes of the morning.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Out of his mouth go flames, And sparks of fire leap forth.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
From his nostrils issueth smoke, as from a heated pot, or caldron.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
His breath kindleth coals, And flames issue from his mouth.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
In his neck dwelleth strength, And terror danceth before him.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
The flakes of his flesh cleave fast together; They are firm upon him, and cannot be moved.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
His heart is solid like a stone; Yea, solid like the nether millstone.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
When he riseth up, the mighty are afraid; Yea, they lose themselves for terror.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
The sword of him that assaileth him doth not stand, The spear, the dart, nor the habergeon.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
He regardeth iron as straw, And brass as rotten wood.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
The arrow cannot make him flee; Sling-stones to him become stubble;
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Clubs are accounted by him as straw; He laugheth at the shaking of the spear.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Under him are sharp potsherds; He spreadeth out a thrashing-sledge upon the mire.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
He maketh the deep to boil like a caldron; He maketh the sea like a pot of ointment.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Behind him he leaveth a shining path; One would think the deep to be hoary.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Upon the earth there is not his master; He is made without fear.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
He looketh down upon all that is high; He is king over all the sons of pride.
