Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
“Do you draw leviathan with a hook? And do you let down his tongue with a rope?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Do you put a reed in his nose? And pierce his jaw with a thorn?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Does he multiply supplications to you? Does he speak tender things to you?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Does he make a covenant with you? Do you take him for a perpetual servant?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Do you play with him as a bird? And do you bind him for your girls?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
(Companions feast on him, They divide him among the merchants!)
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Do you fill his skin with barbed irons? And his head with fish-spears?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Place your hand on him, Remember the battle—do not add!
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Behold, the hope of him is found a liar, Also, is one not cast down at his appearance?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
None so fierce that he awakes him, And who [is] he [who] stations himself before Me?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Who has brought before Me and I repay? Under the whole heavens it [is] Mine.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
I do not keep silent concerning his parts, And the matter of might, And the grace of his arrangement.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Who has uncovered the face of his clothing? Who enters within his double bridle?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Who has opened the doors of his face? Around his teeth [are] terrible.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
A pride—strong ones of shields, Shut up—a close seal.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
They draw near to one another, And air does not enter between them.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
They adhere to one another, They stick together and are not separated.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
His sneezings cause light to shine, And his eyes [are] as the eyelids of the dawn.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Flames go out of his mouth, sparks of fire escape.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Smoke goes forth out of his nostrils, As a blown pot and reeds.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
His breath sets coals on fire, And a flame goes forth from his mouth.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Strength lodges in his neck, And grief exults before him.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
The flakes of his flesh have adhered—Firm on him—it is not moved.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
His heart [is] firm as a stone, Indeed, firm as the lower piece.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
The mighty are afraid at his rising, From his breakings they keep themselves free.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
The sword of his overtaker does not stand, Spear, dart, and breastplate.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
He reckons iron as straw, bronze as rotten wood.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
The son of the bow does not cause him to flee, Stones of the sling are turned into stubble by him.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Darts have been reckoned as stubble, And he laughs at the shaking of a javelin.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Sharp points of clay [are] under him, He spreads gold on the mire.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
He causes the deep to boil as a pot, He makes the sea as a pot of ointment.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
He causes a path to shine after him, One thinks the deep to be hoary.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
There is not on the earth his like, That is made without terror.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
He sees every high thing, He [is] king over all sons of pride.”
