Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Canst thou draw out the crocodile with a fishhook? or cause his tongue to sink into the batted rope?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Canst thou put a reed through his nose? or bore his jaw through with a thorn?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Will he address many supplications unto thee? or will he speak submissively unto thee?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Will he make a covenant with thee? that thou couldst take him as a servant for ever?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Canst thou play with him as with a bird? and tie him up for thy maidens?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Can companions waylay him? can they divide him among merchants?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Canst thou fill his skin with barbed irons? and [pierce] with a fish-spear his head?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Lay thy hand upon him; think of the battle: thou wilt never do it again.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Behold, his expectation was deceived: even at his mere sight is he cast down.
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
None is so daring that he would stir him up: and who is there that will stand up before me?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Who hath shown me favor, that I should repay him! whatsoever is under the whole heaven is mine.—
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
I will not conceal [the account of] his limbs, nor the relation of his might, nor the grace of his proportion.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Who hath ever laid open the front of his garment? or who can penetrate into his double row of teeth?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Who hath opened the doors of his face? all round about his teeth abideth terror.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
What pride is there in [his] strong shields; he is locked up as with a close seal.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
One is joined to another; and no breath can come between them.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
They are fitted closely one to another: they are interlocked, that they cannot be severed.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
From his sneezing there beameth forth a light, and his eyes are like the eyelids of the morning-dawn.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Out of his mouth issue burning torches, sparks of fire escape [therefrom].
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Out of his nostrils cometh forth smoke, as out of a seething pot or caldron.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
His breath kindleth coals, and a flame cometh out of his mouth.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
In his neck abideth strength, and before him danceth terror joyfully.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
The flakes of his flesh are fitted closely together: they are as molten metal on him, immovable.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
His heart is firm like a stone: yea, as firm as the nether millstone.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
At his lifting himself up the mighty are terrified: the waves also are lessened.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
If one overtake him with the sword, it cannot hold; nor the spear, the dart, and armor.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
He esteemeth iron as straw, [and] brass as rotten wood.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
The child of the bow cannot make him flee: into stubble are slingstones changed unto him.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Clubs are esteemed as stubble, and he laugheth at the whirring of the lance.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Beneath him are sharp-pointed potsherds, he spreadeth out, [as it were, a] threshing-roller upon the mire.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
He causeth the deep to boil like a pot: he rendereth the sea like an apothecary's mixture.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Behind him he causeth his pathway to shine, [so that] men esteem the deep to be hoary.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
There is none upon earth that ruleth over him, who is made to be without dread.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
He looketh upon all that is high: he is the king over all the ravenous beasts.
