Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Vytáhneš-liž velryba udicí, aneb provazem pohříženým až k jazyku jeho?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Zdali dáš kroužek na chřípě jeho, aneb hákem probodneš čelist jeho?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Zdaž se obrátí k tobě s prosbami, aneb mluviti bude tobě lahodně?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Učiní-liž smlouvu s tebou? Přijmeš-liž jej za služebníka věčného?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Zdaž budeš s ním hráti jako s ptáčkem, aneb přivážeš jej dětem svým?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Přistrojí-liž sobě hody z něho společníci, a rozdělí-liž jej mezi kupce?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Zdaž naplníš háky kůži jeho, a vidlicemi rybářskými hlavu jeho?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Vztáhni jen na něj ruku svou, a neučiníš zmínky o boji.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Aj, naděje o polapení jeho mylná jest. Zdaž i k spatření jeho člověk nebývá poražen?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Není žádného tak smělého, kdo by jej zbudil, kdož tedy postaví se přede mnou?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Kdo mne čím předšel, abych se jemu odplacel? Cožkoli jest pode vším nebem, mé jest.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Nebudu mlčeti o údech jeho, a o síle výborného sformování jeho.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Kdo odkryl svrchek oděvu jeho? S dvojitými udidly svými kdo k němu přistoupí?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Vrata úst jeho kdo otevře? Okolo zubů jeho jest hrůza.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Šupiny jeho pevné jako štítové sevřené velmi tuze.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Jedna druhé tak blízko jest, že ani vítr nevchází mezi ně.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Jedna druhé se přídrží, a nedělí se.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Od kýchání jeho zažžehá se světlo, a oči jeho jsou jako záře svitání.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Z úst jeho jako pochodně vycházejí, a jiskry ohnivé vyskakují.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Z chřípí jeho vychází dým, jako z kotla vroucího aneb hrnce.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Dýchání jeho uhlí rozpaluje, a plamen z úst jeho vychází.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
V šíji jeho přebývá síla, a před ním utíká žalost.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Kusové masa jeho drží se spolu; celistvé jest v něm, aniž se rozdrobuje.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Srdce jeho tuhé jest jako kámen, tak tuhé, jako úlomek zpodního žernovu.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Vyskýtání jeho bojí se nejsilnější, až se strachem i vyčišťují.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Meč stihající jej neostojí, ani kopí, šíp neb i pancíř.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Pokládá železo za plevy, ocel za dřevo shnilé.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Nezahání ho střela, v stéblo obrací se jemu kamení prakové.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Za stéblo počítá střelbu, a posmívá se šermování kopím.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Pod ním ostré střepiny, stele sobě na věci špičaté jako na blátě.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Působí, aby vřelo v hlubině jako v kotle, a kormoutilo se moře jako v moždíři.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Za sebou patrnou činí stezku, až sezdá, že propast má šediny.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Žádného není na zemi jemu podobného, aby tak učiněn byl bez strachu.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Cokoli vysokého jest, za nic pokládá, jest králem nade všemi šelmami.
