Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Leviathan te vaih neh na doek tih rhui neh a lai na yueh pah thai a?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
A hnarhong ah canghlong na hen thai tih mutlo hling neh a kam na toeh a?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Nang ham tah huithuinah loh puh vetih nang taengah a mongkawt la cal mai aya?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Nang taengah paipi a saii vetih anih te kumhal kah sal la na loh aya?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Anih te vaa bangla na luem puei vetih anih te na hula hamla na khih pa aya?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Anih ham te thimpom rhoek tael uh thae vetih Kanaan laklo ah a paekboe uh aya?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
A vin dongah palaphae neh, a lu dongah nga khohcung neh na bae sak thai a?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Anih soah na kut tloeng lamtah poek laeh. Caemtloeknah khaw na koei voel mahpawh.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
A ngaiuepnah khaw a laithae ni te. A mueimae mah a hut tang aya?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Anih a haeng ham khaw a muen aih bal moenih. Te dongah ka mikhmuh ah aka pai thai te unim?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Kai n'doe bangla unim ka thuung eh? Vaan hmui kah boeih te kamah kah ni.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Amah ham bueng pawt tih a olsai neh thayung thamal ol khaw, a phu dongkah a sakthen khaw ka phah ni.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
A pueinak te a hmai la ulong poelyoe pah. Kamrhui rhaepnit neh anih te ulong a paan?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
A maelhmai kah thohkhaih te ulong a ong eh? A no khaw mueirhih la pin om.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
A lip photling a hoemnah khaw kutbuen neh a caek la a khaih.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Khat te khat taengla tawn uh tih a laklo ah yilh khaw hue pawh.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Hlang he a manuca taengah balak tih a tuuk uh daengah ni a pam uh pawh.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
A ikthi loh vangnah a thangthen tih a mik khaw mincang khosaeng banghui ni.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
A ka lamkah hmaithoi thoeng tih hmai hli coe.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
A hnarhong lamkah hmaikhu khaw voh neh canghlong a yawn bangla thoeng.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
A hinglu loh hmai-alh a tak sak tih a ka lamloh hmaihluei thoeng.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
A rhawn ah a sarhi naeh tih a mikhmuh ah rhihnah loh malawk.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
A saa laep te a pum dongah malh kap tih khok pawh.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
A lungbuei te lungto bangla ning tih a dangkah phaklung bangla ning.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
A boeimang vaengah tah tholh pocinah khui lamloh Pathen taengah bakuep uh.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Anih aka kae cunghang neh caai khaw, lungsong neh caempho khaw a thoh moenih.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Thi te cangkong bangla, rhohum khaw keet thing bangla a poek.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Liva capa loh anih a yong sak moenih. Payai lungto pataeng anih taengah tah divawt la poeh.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Caemboh te divawt bangla a poek tih soe kah hinghuennah te a nueih thil.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
A hmui ah paikaek paihat la om dae tangnong soah sui a hnil.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
A laedil te am bangla a tlawk sak tih tuitunli te anhoi bangla a khueh.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
A hnukah a hawn a phi sak tih tuidung khaw sampok bangla a poek.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Paepnah om kolla a saii dongah laipi dongah anih aka tluk a om moenih.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Aka sang boeih te a hmuh. Amah tah hlang oek koca boeih sokah manghai ni,” a ti nah.
