< Jobin 40 >
1 Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi:
Og Herren svara Job og sagde:
2 Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?
«Vil klandraren med Allvald trætta? Lat han som lastar Gud då svara!»
3 Job vastasi Herraa ja sanoi:
Då svara Job Herren og sagde:
4 Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle.
«For ring eg er; kva skal eg svara? Eg handi legg på munnen min.
5 Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.
Ein gong eg tala, no eg tegjer, tvo gong’ - eg gjer det ikkje meir.»
6 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
Og Herren svara Job or stormen og sagde:
7 Vyötä kupees niinkuin mies: Minä kysyn sinulta, ja vastaa sinä minua.
«Spenn som mann ditt beltet på, gjev meg på mine spursmål svar:
8 Pitäiskö sinun minun tuomioni tyhjäksi tekemän, ja minua vääräksi soimaaman, ettäs itse olisit hurskas?
Vil du forspille meg min rett, fordøma meg, so du fær rett?
9 Onko sinulla käsivarsi niinkuin Jumalalla? ja taidatkos yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa.
Hev du vel slik ein arm som Gud? Kann du som han med røysti dundra?
10 Kaunista sinus suurella kunnialla ja korkeudella: pueta sinus kiitoksella ja kunnialla,
Pryd deg med høgd og herredom, klæd deg i glans og herlegdom,
11 Hajoita sinun julmuutes viha, ja katso kaikkia ylpeitä ja nöyryytä heitä.
Lat so din vreide strøyma fram, sjå kvar ein stolt og audmyk han!
12 Katso kaikkia ylpeitä, ja alaspaina heitä, ja kukista jumalattomat paikastansa.
Så kvar ein stolt og bøyg han ned, og slå til jord dei gudlause!
13 Hautaa heitä kaikkia maahan, ja upota heidän jaloutensa kätköön.
Og gøym deim alle under jordi, bitt deira andlit fast i løynd!
14 Niin minä tunnustan sinun oikian kätes auttavan sinua.
So skal eg og lovprisa deg, som siger med di høgre vann.
15 Katso nyt Behemotia, jonka minä sinun vierees tehnyt olen, joka syö heiniä niinkuin härkä.
Sjå elvhesten! Eg hev skapt han liksom deg; som ein ukse et han gras.
16 Katso, hänen väkensä on hänen kupeissansa, ja hänen voimansa hänen vatsansa navassa.
Sjå då krafti i hans lender, i bukmusklarne hans styrke!
17 Hänen häntänsä ojentuu niinkuin sedripuu, ja hänen salaisen kalunsa suonet ovat niinkuin puun oksat.
Halen gjer han stiv som ceder, fast bogsenarne er tvinna.
18 Hänen luunsa ovat vahvat niinkuin vaski, hänen ruotonsa niinkuin rautaiset seipäät.
Knokarne er koparrøyrer, beini som jarnstenger er.
19 Hän on alku Jumalan teistä; joka hänen tehnyt on, hän voittaa hänen miekallansa.
Av Guds verk er han det fyrste, av sin skapar fekk han sverd.
20 Vuori kantaa hänelle ruohot; ja kaikki pedot leikitsevät siellä.
Bergi ber åt honom for, alle villdyr leikar der.
21 Hän makaa mielellänsä varjossa, lymyssä kaisloissa ja mudassa.
Under lotusbusk han kviler, løyner seg i røyr og sev.
22 Pensas peittää hänen varjollansa, ja ojan halavat peittävät hänen.
Lotusbusk gjev honom skugge, piletre umkransar honom.
23 Katso, koska virta ylöttää häntä, niin ei hän pelkää: hän on rohkia, vaikka Jordan hänen suuhunsa asti kuohuis.
Strid gjeng elvi, ei han ottast; trygg er han um so sjølve Jordan fossar imot hans gap.
24 Hän saavutetaan nähtensä, ja pauloilla pistetään hänen nenänsä lävitse.
Kann ein tak han so han ser det, draga snara gjenom snuten?