Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Entonces Elifaz, el temanita, le respondió a Job
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
“¿Podría decir una palabra? No quiero molestarte, pero ¿quién podría callar y no responder?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Ciertamente has alentado a mucha gente y has apoyado a los que son débiles.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Tus consejos han ayudado a los que tropiezan para no caer, y has fortalecido a los que tienen las rodillas débiles.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Pero ahora eres tú el que sufre y estás molesto.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
¿No fue tu reverencia a Dios lo que te dio confianza y tu integridad lo que te dio esperanza?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Piénsalo: ¿desde cuándo mueren los inocentes? ¿Desde cuándo se destruye a la gente buena?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
¡Por lo que he visto, los mismos que plantan el mal y siembran problemas son quienes cosechan tales frutos!
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
Un soplo de Dios los destruye; una ráfaga de su cólera los aniquila.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
Los leones pueden rugir y gruñir, pero sus dientes se rompen.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
Hasta un león muere por falta de alimento, y las crías de la leona se dispersan.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
“Una palabra se acercó sigilosamente a mí; un susurro llegó a mi oído.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
Pensamientos inquietantes vinieron a mí en pesadillas, como cuando caes en un sueño profundo.
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Me aterroricé y temblé; todos mis huesos se estremecieron.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Entonces un soplo me rozó la cara y me puso la piel de gallina.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
Algo se detuvo, pero no pude ver su rostro. Mis ojos sólo podían distinguir una forma. Estaba totalmente silencioso, y entonces oí una voz:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
‘¿Puede alguien ser justo ante Dios? ¿Puede alguien ser puro ante su Creador?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Si ni siquiera se fía de sus siervos y dice que sus ángeles se equivocan,
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
¿cuánto más los que viven en estas casas de barro, cuyos cimientos se basan en el polvo, que se deshacen como la ropa por causa de la polilla?
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Vivos por la mañana, muertos al anochecer. Mueren sin que nadie lo note.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Son como las cuerdas de una tienda de campaña, que se levantan y se derrumban con la muerte. Mueren sin sabiduría’”.
