Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Então Elifaz o temanita respondeu, dizendo:
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
Se tentarmos falar contigo, ficarás incomodado? Mas quem poderia deter as palavras?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Eis que tu ensinavas a muitos, e fortalecias as mãos fracas;
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Tuas palavras levantavam aos que tropeçavam, e fortificavas os joelhos que desfaleciam.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Mas agora [isso] que aconteceu contigo, tu te cansas; e quando [isso] te tocou, te perturbas.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Por acaso não era o teu temor [a Deus] a tua confiança, e a integridade dos teus caminhos tua esperança?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Lembra-te agora, qual foi o inocente que pereceu? E onde os corretos foram destruídos?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Como eu tenho visto, os que lavram injustiça e semeiam opressão colhem o mesmo.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
Com o sopro de Deus eles perecem, e pelo vento de sua ira são consumidos.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
O rugido do leão, a voz do leão feroz, e os dentes dos leões jovens são quebrantados.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
O leão velho perece por falta de presa, e os filhotes da leoa se dispersam.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Uma palavra me foi dita em segredo, e meu ouvidos escutaram um sussurro dela.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
Em imaginações de visões noturnas, quando o sono profundo cai sobre os homens,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Espanto e tremor vieram sobre mim, que espantou todos os meus ossos.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Então um vento passou por diante de mim, que fez arrepiar os pelos de minha carne.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
Ele parou, mas não reconheci sua feição; uma figura estava diante de meus olhos, e ouvi uma voz quieta, [que dizia]:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Seria o ser humano mais justo que Deus? Seria o homem mais puro que seu Criador?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Visto que ele não confia em seus servos, e considera seus anjos como loucos,
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
Quanto mais naqueles que habitam em casas de lodo, cujo fundamento está no pó, e são esmagáveis como a traça!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Desde a manhã até a tarde são despedaçados, e perecem sempre, sem que ninguém perceba.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Por acaso sua excelência não se perde com eles mesmos? Eles morrem sem sabedoria.
