Jobin 4

1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

Katahi a Eripata Temani ka oho, ka mea,

2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

Ki te anga matou ki te korero ki a koe, e pouri ranei koe? otira e taea e wai te pehi te kupu?

3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

Nana, he tokomaha i whakaakona e koe: nau hoki i whakakaha nga ringa kahakore.

4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

Ara ana i au kupu te tangata e hinga ana; nau hoki i kaha ai nga turi kua piko.

5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

Inaianei kua tae mai ki a koe, a e hemo ana koe: e pa ana ki a koe, ohorere ana koe.

6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

He taka ianei kei tou wehi ki te Atua he okiokinga whakaaro mou? Kei te tapatahi o ou huarahi he tumanakohanga mou?

7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Maharatia ra, ko wai o nga tangata harakore i huna? I ngaro ranei ki hea te hunga tika?

8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Ko taku hoki tenei i kite ai, ko te hunga e parau ana i te he, e rua ana i te raruraru, ko ia ra ano ta ratou e kokoti ai.

9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Huna ana ratou e te ha o te Atua, moti iho ratou i te hau o tona riri.

10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

Ko te hamama o te raiona, ko te reo o te raiona tutu, ko nga niho o nga kuao raiona, whati ana.

11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Ngaro ana te raiona katua i te kore kai, a marara noa atu nga kuao a te raiona.

12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

Na i kawea pukutia mai he korero ki ahau, a kapohia ana e toku taringa he komuhumuhu.

13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

I nga whakaaroaronga, no nga kite o te po, i te mea ka au iho te moe a te tangata,

14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

Ka pa te wehi ki ahau, me te ihiihi, a wiri ana oku wheua katoa.

15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Na ka tika atu he wairua i toku aroaro, tutu ana nga huruhuru o toku kikokiko.

16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

Tu ana ia, otiia kihai ahau i mohio ki tona mata; he ahua te mea i toku aroaro: tu puku ana; na ka rongo ahau i te reo e ki ana,

17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

He nui atu ranei te tika o te tangata i to te Atua? He nui atu ranei i to tona Kaihanga to ma o te tangata?

18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

Nana, kahore rawa ia e whakawhirinaki ki ana pononga; a ki tana, he he kei ana anahera.

19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

Tera atu to te hunga e noho ana i roto i nga whare uku, he puehu to ratou turanga; mongamonga kau ratou i te aroaro o te purehurehu.

20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

I waenganui o te ata, o te ahiahi, ka whakangaromia ratou; huna ana ratou ake tonu atu, te ai tetahi hei whakaaro atu.

21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

Kahore ranei to ratou taura here teneti i motuhia i roto i a ratou? Mate ana ratou, kahore hoki he matauranga.