Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Respondens autem Eliphaz Themanites, dixit:
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
Si cœperimus loqui tibi, forsitan moleste accipies; sed conceptum sermonem tenere quis poterit?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Ecce docuisti multos, et manus lassas roborasti;
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
vacillantes confirmaverunt sermones tui, et genua trementia confortasti.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Nunc autem venit super te plaga, et defecisti; tetigit te, et conturbatus es.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Ubi est timor tuus, fortitudo tua, patientia tua, et perfectio viarum tuarum?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Recordare, obsecro te, quis umquam innocens periit? aut quando recti deleti sunt?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Quin potius vidi eos qui operantur iniquitatem, et seminant dolores, et metunt eos,
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
flante Deo perisse, et spiritu iræ ejus esse consumptos.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
Rugitus leonis, et vox leænæ, et dentes catulorum leonum contriti sunt.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
Tigris periit, eo quod non haberet prædam, et catuli leonis dissipati sunt.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Porro ad me dictum est verbum absconditum, et quasi furtive suscepit auris mea venas susurri ejus.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In horrore visionis nocturnæ, quando solet sopor occupare homines,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
pavor tenuit me, et tremor, et omnia ossa mea perterrita sunt;
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
et cum spiritus, me præsente, transiret, inhorruerunt pili carnis meæ.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
Stetit quidam, cujus non agnoscebam vultum, imago coram oculis meis, et vocem quasi auræ lenis audivi.
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Numquid homo, Dei comparatione, justificabitur? aut factore suo purior erit vir?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Ecce qui serviunt ei, non sunt stabiles, et in angelis suis reperit pravitatem;
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
quanto magis hi qui habitant domos luteas, qui terrenum habent fundamentum, consumentur velut a tinea?
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
De mane usque ad vesperam succidentur; et quia nullus intelligit, in æternum peribunt.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Qui autem reliqui fuerint, auferentur ex eis; morientur, et non in sapientia.
