Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
Hath one tried a word with thee? — Thou art weary! And to keep in words who is able?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Lo, thou hast instructed many, And feeble hands thou makest strong.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
The stumbling one do thy words raise up, And bowing knees thou dost strengthen.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now, it cometh in unto thee, And thou art weary; It striketh unto thee, and thou art troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not thy reverence thy confidence? Thy hope — the perfection of thy ways?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray thee, Who, being innocent, hath perished? And where have the upright been cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
As I have seen — ploughers of iniquity, And sowers of misery, reap it!
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
From the breath of God they perish, And from the spirit of His anger consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of a lion, And the voice of a fierce lion, And teeth of young lions have been broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
An old lion is perishing without prey, And the whelps of the lioness do separate.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
And unto me a thing is secretly brought, And receive doth mine ear a little of it.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from visions of the night, In the falling of deep sleep on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Fear hath met me, and trembling, And the multitude of my bones caused to fear.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
And a spirit before my face doth pass, Stand up doth the hair of my flesh;
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It standeth, and I discern not its aspect, A similitude [is] over-against mine eyes, Silence! and a voice I hear:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
'Is mortal man than God more righteous? Than his Maker is a man cleaner?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Lo, in His servants He putteth no credence, Nor in His messengers setteth praise.'
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
Also — the inhabitants of houses of clay, (Whose foundation [is] in the dust, They bruise them before a moth.)
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
From morning to evening are beaten down, Without any regarding, for ever they perish.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Hath not their excellency been removed with them? They die, and not in wisdom!
