Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then spake Eliphaz the Temanite, and said:
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
If one attempt a word with thee, wilt thou be offended? But who can refrain from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, thou hast admonished many; Thou hast strengthened feeble hands;
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Thy words have upheld him that was falling, And thou hast given strength to feeble knees.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now it is come upon thee, and thou faintest; It toucheth thee, and thou art confounded!
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not thy fear of God thy hope, And the uprightness of thy ways thy confidence?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray thee, who ever perished being innocent? Or where have the righteous been cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
According to what I have seen, they who plough iniquity, And sow mischief, reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the blast of God they perish, And by the breath of his nostrils they are consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, And the teeth of the young lions are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The fierce lion perisheth for lack of prey, And the whelps of the lioness are scattered abroad.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
A word was once secretly brought to me, And mine ear caught a whisper thereof.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
Amid thoughts from visions of the night, When deep sleep falleth upon men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
A fear and a horror came upon me, Which made all my bones to shake.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a spirit passed before my face, The hair of my flesh rose on end;
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but its form I could not discern; An image was before mine eyes; There was silence, and I heard a voice:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
“Shall mortal man be more just than God? Shall man be more pure than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, he putteth no trust in his ministering spirits, And his angels he chargeth with frailty.
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
What then are they who dwell in houses of clay, Whose foundation is in the dust, Who crumble to pieces, as if moth-eaten!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Between morning and evening are they destroyed; They perish for ever, and none regardeth it.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
The excellency that is in them is torn away; They die before they have become wise.”
