Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
And Eliphaz the Temanite answers and says:
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
“Has one tried a word with you? You are weary! And who is able to keep in words?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, you have instructed many, And feeble hands you make strong.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Your words raise up the stumbling one, And you strengthen bowing knees.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now, it comes to you, And you are weary; It strikes to you, and you are troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is your reverence not your confidence? Your hope—the perfection of your ways?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Now remember, Who, being innocent, has perished? And where have the upright been cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
As I have seen—plowers of iniquity, And sowers of misery, reap it!
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
From the breath of God they perish, And from the spirit of His anger [are] consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of a lion, And the voice of a fierce lion, And teeth of young lions have been broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
An old lion is perishing without prey, And the whelps of the lioness separate.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
And a thing is secretly brought to me, And my ear receives a little of it.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from visions of the night, In the falling of deep sleep on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Fear has met me, and trembling, And the multitude of my bones caused to fear.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
And a spirit passes before my face, The hair of my flesh stands up;
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stands, and I do not discern its aspect, A likeness [is] before my eyes, Silence! And I hear a voice:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Is mortal man more righteous than God? Is a man cleaner than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, He puts no credence in His servants, Nor sets praise in His messengers.
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
Also—the inhabitants of houses of clay (Whose foundation [is] in the dust, They bruise them before a moth).
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
From morning to evening are beaten down, Without any regarding, they perish forever.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Has their excellence not been removed with them? They die, and not in wisdom!”
