Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Temanite answered Job.
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
“Could I say a word? I don't want to upset you but who could keep quiet and not respond?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
You've certainly encouraged many people and supported those who are weak.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Your advice has helped those who are stumbling not to fall, and you have strengthened those whose knees are weak.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now you're the one suffering and you're upset.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Wasn't it your reverence for God that gave you confidence and your integrity that gave you hope?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Think about it: since when did the innocent die? Since when were good people destroyed?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
From what I've seen it's those who plant evil and sow trouble who reap the same!
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
A breath from God destroys them; a blast of his anger wipes them out.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
Lions may roar and growl, but their teeth still break.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
Even a lion dies from lack of food, and the lioness' cubs are scattered.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
A word quietly crept up on me; a whisper reached my ear.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
Troubling thoughts came to me in nightmares when you fall into a deep sleep.
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
I became terrified and trembled; all my bones were shaking.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a breath brushed my face and gave me goose-pimples.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
Something stopped, but I couldn't see its face. My eyes could only make out a shape. It was totally quiet, and then I heard a voice:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
‘Can anyone be right before God? Can anyone be pure before their Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
If he doesn't even trust his servants, and he says his angels make mistakes,
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
how much more does this apply to those who live in these houses made of clay, whose foundations are based on dust, who fall apart like clothing to a moth?
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Alive in the morning, they are dead by evening. They die, unnoticed.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
They are like tent ropes that are pulled up, and they collapse in death. They die without wisdom.’
