Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
And Eliphaz the Temanite answered and said,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
If a word were essayed to thee, wouldest thou be grieved? But who can refrain from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands;
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Thy words have upholden him that was stumbling, and thou hast braced up the bending knees:
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now it is come upon thee, and thou grievest; it toucheth thee, and thou art troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Hath not thy piety been thy confidence, and the perfection of thy ways thy hope?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray thee, who that was innocent has perished? and where were the upright cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Even as I have seen, they that plough iniquity and sow mischief, reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the breath of God they perish, and by the blast of his nostrils are they consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roar of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken;
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness are scattered.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Now to me a word was secretly brought, and mine ear received a whisper thereof.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from visions of the night, when deep sleep falleth on men: —
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Fear came on me, and trembling, and made all my bones to shake;
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
And a spirit passed before my face — the hair of my flesh stood up —
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still; I could not discern the appearance thereof: a form was before mine eyes; I heard a slight murmur and a voice:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Shall [mortal] man be more just than God? Shall a man be purer than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Lo, he trusteth not his servants, and his angels he chargeth with folly:
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
How much more them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed as the moth!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
From morning to evening are they smitten: without any heeding it, they perish for ever.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Is not their tent-cord torn away in them? they die, and without wisdom.
