Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Temanite replied:
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
“If one ventures a word with you, will you be wearied? Yet who can keep from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Surely you have instructed many, and have strengthened their feeble hands.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Your words have steadied those who stumbled; you have braced the knees that were buckling.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now trouble has come upon you, and you are weary. It strikes you, and you are dismayed.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is your reverence not your confidence, and the uprightness of your ways your hope?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Consider now, I plead: Who, being innocent, has ever perished? Or where have the upright been destroyed?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
As I have observed, those who plow iniquity and those who sow trouble reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the breath of God they perish, and by the blast of His anger they are consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The lion may roar, and the fierce lion may growl, yet the teeth of the young lions are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perishes for lack of prey, and the cubs of the lioness are scattered.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Now a word came to me secretly; my ears caught a whisper of it.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In disquieting visions in the night, when deep sleep falls on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
fear and trembling came over me and made all my bones shudder.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a spirit glided past my face, and the hair on my body bristled.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but I could not discern its appearance; a form loomed before my eyes, and I heard a whispering voice:
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
‘Can a mortal be more righteous than God, or a man more pure than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
If God puts no trust in His servants, and He charges His angels with error,
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
how much more those who dwell in houses of clay, whose foundations are in the dust, who can be crushed like a moth!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
They are smashed to pieces from dawn to dusk; unnoticed, they perish forever.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Are not their tent cords pulled up, so that they die without wisdom?’
