Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Temanite answered, and said,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
If a man tries to converse with thee, will thou be grieved? But who can withhold himself from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, thou have instructed many, and thou have strengthened the weak hands.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Thy words have upheld him who was falling, and thou have made firm the feeble knees.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now it comes to thee, and thou faint. It touches thee, and thou are troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not thy fear of God thy confidence, the integrity of thy ways thy hope?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray thee, who ever perished, being innocent? Or where were the upright cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
According as I have seen, those who plow iniquity, and sow trouble, reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the breath of God they perish, and by the blast of his anger they are consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perishes for lack of prey, and the whelps of the lioness are scattered abroad.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Now a thing was secretly brought to me, and my ear received a whisper of it.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but I could not discern the appearance of it. A form was before my eyes. There was silence, and I heard a voice, saying,
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Shall mortal man be more just than God? Shall a man be more pure than his maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, he puts no trust in his servants, and he charges his agents with folly.
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
How much more those who dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed before the moth!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Between morning and evening they are destroyed. They perish forever without any regarding it.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Is not their tent-cord plucked up within them? They die, and that without wisdom.
