Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Vet du tiden för stengetterna att föda, vakar du över när hindarna bör kalva?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Räknar du månaderna som de skola gå dräktiga, ja, vet du tiden för dem att föda?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
De böja sig ned, de avbörda sig sina foster, hastigt göra de sig fria ifrån födslovåndan.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Deras ungar frodas och växa till på marken, så springa de sin väg och vända ej tillbaka.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Vem har skänkt vildåsnan hennes frihet, vem har lossat den skyggas band?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Se, hedmarken gav jag henne till hem, och saltöknen blev hennes boning.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Hon ler åt larmet i staden, hon hör ingen pådrivares rop.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Vad hon spanar upp på berget har hon till bete, hon letar efter allt som är grönt.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Skall vildoxen finnas hågad att tjäna dig och att stanna över natten invid din krubba?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Kan du tvinga vildoxen att gå i fåran efter töm och förmå honom att i ditt spår harva markerna jämna?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Kan du lita på honom, då ju hans kraft är så stor, kan du betro åt honom ditt arbetes frukt?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Överlåter du åt honom att föra hem din säd och att hämta den tillhopa till din loge?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Strutshonans vingar flaxa med fröjd, men vad modersömhet visa väl hennes pennor, hennes fjädrar?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Åt jorden överlåter hon ju sina ägg och ruvar dem ovanpå sanden.
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Hon bryr sig ej om att en fot kan krossa dem, att ett vilddjur kan trampa dem sönder.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Hård är hon mot sin avkomma, såsom vore den ej hennes; att hennes avel kan gå under, det bekymrar henne ej.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Ty Gud har gjort henne glömsk för vishet, han har ej tilldelat henne förstånd.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Men när det gäller, piskar hon sig själv upp till språng; då ler hon åt både häst och man.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Är det du som giver åt hästen hans styrka och kläder hans hals med brusande man?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Är det du som lär honom gräshoppans språng? Hans stolta frustning, en förskräckelse är den!
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Han skrapar marken och fröjdar sig i sin kraft och rusar så fram mot väpnade skaror.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Han ler åt fruktan och känner ej förfäran, han ryggar icke tillbaka för svärd.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Omkring honom ljuder ett rassel av koger, av ljungande spjut och lans.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Han skakas och rasar och uppslukar marken, han kan icke styra sig, när basunen har ljudit.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
För var basunstöt frustar han: Huj! Ännu i fjärran vädrar han striden, anförarnas rop och larmet av härskrin.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Är det ett verk av ditt förstånd, att falken svingar sig upp och breder ut sina vingar till flykt mot söder?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Eller är det på ditt bud som örnen stiger så högt och bygger sitt näste i höjden?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
På klippan bor han, där har han sitt tillhåll, på klippans spets och på branta berget.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Därifrån spanar han efter sitt byte, långt bort i fjärran skådar hans ögon.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Hans ungar frossa på blod, och där slagna ligga, där finner man honom.
