Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
¿Sabes tú el tiempo en qué paren las cabras monteses? ¿o miraste tú las ciervas, cuando están pariendo?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
¿Contaste tú los meses de su preñez? ¿y sabes el tiempo cuando han de parir?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Como se encorvan, quebrantan sus hijos, pasan sus dolores:
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Como después sanan los hijos, crecen con el grano: salen, y nunca más vuelven a ellas.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
¿Quién echó libre al asno montés? ¿y quién soltó sus ataduras?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Al cual yo puse casa en la soledad, y sus moradas en la tierra salada.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Ríese de la multitud de la ciudad: no oye las voces del pechero.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Lo oculto de los montes es su pasto, y anda buscando todo lo que está verde.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
¿Querrá el unicornio servirte a ti, ni quedar a tu pesebre?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿labrará los valles en pos de ti?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, y fiarás de él tu labor?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, y que allegará en tu era?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
¿Hiciste tú las alas alegres del avestruz: los cañones y la pluma de la cigüeña?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
La cual desampara en la tierra sus huevos, y sobre el polvo los calienta,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Y olvídase de que los pisará algún pie, y que los quebrará alguna bestia del campo.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, no temiendo de que su trabajo haya sido en vano:
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Porque Dios la hizo olvidar de sabiduría, y no le dio inteligencia.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
A su tiempo se levanta en alto, y se burla del caballo, y del que sube en él.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿vestiste tú su cerviz de relincho?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
¿Espantarle has tú como a alguna langosta, en cuya nariz hay fuerza para espantar?
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, sale al encuentro de las armas:
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Hace burla del espanto, y no teme; ni vuelve el rostro delante de la espada.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Contra él suena la aljaba, el hierro de la lanza, y de la pica;
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, y no estima el sonido de la bocina.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Entre las bocinas dice: ¡Ea! y desde lejos huele la batalla, el estruendo de los príncipes, y el clamor.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
¿Vuela el gavilán por tu industria, y extiende sus alas hacia el mediodía?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
¿Enaltécese el águila por tu mandamiento, y pone en alto su nido:
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Habita, y está en la piedra en la cumbre del peñasco, y de la roca?
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Desde allí asecha la comida: sus ojos consideran muy lejos.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Y sus pollos tragan sangre; y adonde hubiere muertos, allí está.
