Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
¿Sabes tú cuándo paren las cabras monteses? ¿Asististe al parto de las venadas?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
¿Puedes contar los meses de su preñez y saber el tiempo cuando paren?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Se encorvan, expulsan sus crías, se libran de sus dolores de parto.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Sus crías crecen, se fortalecen, salen a campo abierto y no vuelven.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
¿Quién dio al asno montés su libertad? ¿Quién soltó las ataduras del rebuznante,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
a cual di el desierto como hogar y tierra salitrosa como vivienda?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Se burla del bullicio de la ciudad y no obedece los gritos del arriero,
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
explora las montañas en busca de su pasto y rastrea toda cosa verde.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
¿Consentirá el búfalo en ser tu esclavo o pasará la noche en tu establo?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
¿Atarás al búfalo al arado con cuerdas? ¿Rastrillará los valles tras ti?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
¿Confiarás en él porque es robusto y dejarás tu labor a su cuidado?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
¿Confiarás en él para que te traiga tu cosecha y reúna el grano en tu era?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Las alas del avestruz se agitan alegres, ¿pero son las alas y el plumaje del amor?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Abandona sus huevos en la tierra, en el polvo los calienta
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
y se olvida que un pie puede aplastarlos o una bestia salvaje pisotearlos.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Es cruel con sus polluelos como si no fueran suyos. No le importa que se pierda su fatiga,
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
porque ʼEloah lo privó de sabiduría y no lo dotó de entendimiento.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Pero cuando se yergue en alto, se burla del caballo y su jinete.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
¿Diste al caballo su fuerza? ¿Cubriste tú su cuello con una melena?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
¿Lo harás brincar como langosta? Su majestuoso resoplido es terrible,
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
escarba en el valle, se regocija en su fuerza, sale a encontrarse con las armas,
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
se ríe del miedo y no se espanta ni retrocede ante la espada.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
La flecha resuena contra él. Fulguran lanzas y arma arrojadiza,
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
con ímpetu y furor devora la distancia, sin que le importe el sonido de la trompeta.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Parece que dice entre clarines: ¡Ea! Olfatea desde lejos la batalla, el grito de los comandantes y el grito de guerra.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
¿Vuela el halcón y extiende sus alas hacia el sur por tu sabiduría?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
¿Por tu mandato se remonta el águila y pone su nido en la altura?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Vive y tiene su habitación en la roca, en la cumbre del peñasco, en lugar inaccesible.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Desde allí acecha la presa. Sus ojos la divisan desde muy lejos.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Sus polluelos chupan la sangre. Donde hay carroña, allí está ella.
