Jobin 39

1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.