Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Sabes tu o tempo em que as cabras montezes parem? ou consideraste as dores das cervas?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Contarás os meses que cumprem? ou sabes o tempo do seu parto?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Quando se encurvam, produzem seus filhos, e lançam de si as suas dores.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Seus filhos enrijam, crescem com o trigo: saem, e nunca mais tornam a elas.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Quem despediu livre o jumento montez? e quem soltou as prisões ao jumento bravo?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Ao qual dei o ermo por casa, e a terra salgada por suas moradas.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Ri-se do arroido da cidade: não ouve os muitos gritos do exator.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
O que descobre nos montes é o seu pasto, e anda buscando tudo que está verde.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Ou, querer-te-á servir o unicórnio? ou ficará na tua cavalariça?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Ou amarrarás o unicórnio com a sua corda no rego? ou estorroará após ti os vales?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Ou confiarás nele, por ser grande a sua força? ou deixarás a seu cargo o teu trabalho?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Ou fiarás dele que te torne o que semeaste e o recolherá na tua eira?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Vem de ti as alegres asas dos pavões, que tem penas de cegonha e da águia?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
A qual deixa os seus ovos na terra, e os aquenta no pó.
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
E se esquece de que algum pé os pise, ou os animais do campo os calquem.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Endurece-se para com seus filhos, como se não fossem seus: debalde é seu trabalho, porquanto está sem temor.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Porque Deus a privou de sabedoria, e não lhe repartiu entendimento.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
A seu tempo se levanta ao alto: ri-se do cavalo, e do que vai montado nele.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Ou darás tu força ao cavalo? ou vestirás o seu pescoço com trovão?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Ou espanta-lo-ás, como ao gafanhoto? terrível é o fogoso respirar das suas ventas.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Escarva a terra, e folga na sua força, e sai ao encontro dos armados.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Ri-se do temor, e não se espanta, e não torna atráz por causa da espada.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Contra ele rangem a aljava, o ferro flamante da lança e do dardo.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Sacudindo-se, e removendo-se, escarva a terra, e não faz caso do som da buzina.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Na fúria do som das buzinas diz: Eia! e de longe cheira a guerra, e o trovão dos príncipes, e o alarido.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Ou vôa o gavião pela tua inteligência, e estende as suas asas para o sul?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Ou se remonta a águia ao teu mandado, e põe no alto o seu ninho?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Nas penhas mora e habita: no cume das penhas, e nos lugares seguros.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Desde ali descobre a preza: seus olhos a avistam desde longe.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
E seus filhos chupam o sangue, e onde há mortos ai está.
