Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Sai tu il tempo che le camozze delle rocce figliano? Hai tu osservato quando le cerve partoriscono?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Annoveri tu i mesi del termine del lor portato, E sai tu il tempo che devono figliare?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Elle si chinano, fanno scoppiar fuori il lor feto, Si alleviano delle lor doglie.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
I lor figli son gagliardi, crescono per le biade, Escono fuori, e non ritornano [più] a quelle.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Chi ne ha mandato libero l'asino salvatico, E chi ha sciolti i suoi legami?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
A cui io ho ordinato il deserto per casa; E per abitazioni, i luoghi salsugginosi.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Egli si beffa dello strepito della città; Egli non ode gli schiamazzi del sollecitator delle opere.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
I monti, ch'egli va spiando, [sono] il suo pasco; Ed egli va ricercando qualunque verdura.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Il liocorno ti vorrà egli servire? Si riparerà egli presso alla tua mangiatoia?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Legherai tu il liocorno con la sua fune, [per farlo arare] al solco? Erpicherà egli le valli dietro a te?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Ti fiderai tu in lui, perchè la sua forza [è] grande? E gli rimetterai tu il tuo lavoro?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Ti fiderai tu in lui ch'egli ti renda la [ricolta della] tua sementa, E ch'egli te l'accolga nella tua aia?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Le ale de' paoni son esse vaghe [per opera tua?] Od [ha da te] lo struzzolo le penne e la piuma?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
[Fai tu] ch'egli abbandoni le sue uova in su la terra, E che le lasci scaldare in su la polvere?
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
E che dimentichi che il piè [d'alcuno] le schiaccerà, Ovvero che le fiere della campagna le calpesteranno?
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Egli è spietato inverso i suoi figli, come [se] non [fosser] suoi; Indarno è la sua fatica, [egli è] senza tema;
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Perciocchè Iddio l'ha privo di senno, E non l'ha fatto partecipe d'intendimento.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Quando egli si solleva in alto, Egli si beffa del cavallo, e di colui che lo cavalca.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Hai tu data la forza al cavallo? Hai tu adorna la sua gola di fremito?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Lo spaventerai tu come una locusta? Il suo magnifico nitrire [è] spaventevole.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Egli raspa nella valle, si rallegra della [sua] forza, Esce ad incontrare le armi.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Egli si beffa della paura, e non si spaventa, E non si volge indietro per la spada.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Il turcasso, e la folgorante lancia, E lo spuntone gli risuonano addosso.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
D'impazienza e di stizza [pare ch'egli voglia] trangugiar la terra; E non può credere che [sia] il suon della tromba.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Come prima la tromba ha sonato, egli dice: Aha, Aha; Da lontano annasa la battaglia, Lo schiamazzo de' capitani; e le grida.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
È per il tuo senno che lo sparviere vola? Che spiega le sue ali verso il mezzodì?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
L'aquila si leva ella ad alto per lo tuo comandamento? E [fai tu] ch'ella faccia il suo nido in luoghi elevati?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Ella dimora e si ripara nelle rupi, Nelle punte delle rocce, ed in luoghi inaccessibili.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Di là ella spia il pasto, Gli occhi suoi mirano da lontano.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
I suoi aquilini ancora sorbiscono il sangue, E dove sono corpi morti, quivi ella si ritrova.
