Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Weißt du die Zeit, da die Felsgemsen werfen? Beobachtest du der Hirschkühe Kreißen?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Zählst du die Monde, die sie trächtig gehen, und weißt du die Zeit, wann sie gebären?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Sie kauern nieder, lassen ihre Jungen durchbrechen, werden rasch ihrer Wehen ledig.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Ihre Jungen erstarken, wachsen auf im Freien, laufen fort und kehren nicht wieder zurück.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Wer hat den Wildesel frei gelassen und wer des Wildfangs Bande gelöst,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
dem ich die Wüste zur Behausung gab und die Salzsteppe zur Wohnung?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Er lacht des Getöses der Stadt; das Lärmen des Treibers hört er nicht.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Was er auf den Bergen erspäht, ist seine Weide, und allem Grünen spürt er nach.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Wird dir der Wildochs willig dienen oder wird er an deiner Krippe übernachten?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Vermagst du den Wildochsen mit dem Leitseil an die Furche zu fesseln oder wird er dir folgend die Thalgründe ackern?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Verlässest du dich auf ihn, weil seine Kraft so groß, und überlässest du ihm deinen Ernteertrag?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Traust du ihm zu, daß er deine Saat einbringe und auf deine Tenne sammle?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Der Straußenhenne Fittich schlägt lustig; ist's fromme Schwinge und Feder?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Nein! sie überläßt der Erde ihre Eier und brütet sie am Boden aus
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
und vergißt, daß ein Fuß sie zerdrücken und das Wild der Steppe sie zertreten kann.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Sie ist hart gegen ihre Jungen, als gehörten sie ihr nicht; ob umsonst ihre Mühe, das ängstigt sie nicht.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Denn Gott hat ihr Klugheit versagt und keinen Anteil an Verstand gegeben.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Zur Zeit, da sie sich emporpeitscht, verlacht sie das Roß und seinen Reiter.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Giebst du dem Rosse Heldenkraft? Bekleidest du seinen Hals mit flatternder Mähne?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Machst du es springen wie die Heuschrecke? Sein prächtiges Schnauben, wie furchtbar!
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Es scharrt im Thalgrund und freut sich der Kraft, zieht aus entgegen dem Harnisch.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Es lacht der Furcht und erschrickt nicht und macht nicht kehrt vor dem Schwert.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Auf ihm klirrt der Köcher, der blitzende Speer und die Lanze,
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Mit Toben und Ungestüm schlürft es den Boden und hält nicht Stand, wenn die Trompete tönt.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
So oft die Trompete tönt, ruft es: Hui! und wittert den Streit von ferne, der Anführer donnernden Ruf und das Schlachtgeschrei.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Hebt der Habicht kraft deiner Einsicht die Schwingen, breitet seine Fittiche aus nach Süden hin?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Oder fliegt auf dein Geheiß der Adler so hoch und baut sein Nest in der Höhe?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Auf dem Felsen wohnt und horstet er, auf des Felsen Zacke und Hochwacht.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Von dort erspäht er den Fraß; in weite Ferne blicken seine Augen.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Und seine Jungen schlürfen Blut, und wo Erschlagene sind, da ist er.
