Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Sais-tu le temps où mettent bas les bouquetins des rochers? As-tu observé les douleurs des biches?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
As-tu compté les mois qu’elles accomplissent, et connais-tu le temps où elles mettent bas?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Elles se courbent, elles enfantent leur portée, elles se délivrent de leurs douleurs.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Leurs petits deviennent forts, ils grandissent dans les champs, ils s’en vont et ne reviennent pas à elles.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Qui a lâché l’âne sauvage? qui a délié les liens de l’onagre,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Auquel j’ai donné le désert pour maison, et la terre salée pour demeure?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Il se rit du tumulte de la ville, il n’entend pas le cri du conducteur.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture, et il est en quête de tout ce qui est vert.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Le buffle voudra-t-il être à ton service? Passera-t-il la nuit auprès de ta crèche?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Attacheras-tu le buffle par sa corde dans le sillon? Hersera-t-il les vallées après toi?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Auras-tu confiance en lui, parce que sa force est grande, et lui abandonneras-tu ton labeur?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Te fieras-tu à lui pour rentrer ce que tu as semé, et rassemblera-t-il [le blé] dans ton aire?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
L’aile de l’autruche bat joyeusement: ce sont les plumes et le plumage de la cigogne;
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Toutefois elle abandonne ses œufs à la terre et les chauffe sur la poussière,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Et elle oublie que le pied peut les écraser et la bête des champs les fouler;
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Elle est dure avec ses petits comme s’ils n’étaient pas à elle; son labeur est vain, sans qu’elle s’en émeuve.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Car Dieu l’a privée de sagesse, et ne lui a pas départi l’intelligence.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Quand elle s’enlève, elle se moque du cheval et de celui qui le monte.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Est-ce toi qui as donné au cheval sa force? Est-ce toi qui as revêtu son cou d’une crinière flottante?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Est-ce toi qui le fais bondir comme la sauterelle? Son ronflement magnifique est terrible.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Il creuse [le sol] dans la plaine et se réjouit de sa force; il sort à la rencontre des armes;
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Il se rit de la frayeur et ne s’épouvante pas, et il ne se tourne pas devant l’épée.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Sur lui retentit le carquois, brillent la lance et le javelot.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Frémissant et agité, il dévore le sol, et ne peut se contenir quand sonne la trompette.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Au bruit de la trompette, il dit: Ha! ha! et de loin il flaire la bataille, le tonnerre des chefs et le tumulte.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Est-ce par ton intelligence que l’épervier prend son essor et qu’il étend ses ailes vers le midi?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Est-ce à ta parole que l’aigle s’élève et qu’il bâtit haut son aire?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Il demeure dans les rochers et y fait son habitation, sur la dent du rocher et sur les hautes cimes.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
De là il épie sa nourriture, ses yeux regardent dans le lointain.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Ses petits sucent le sang, et là où sont les tués, là il est.
