Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Connais-tu le temps où les chèvres sauvages font leurs petits? As-tu observé les biches quand elles mettent bas?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
As-tu compté les mois de leur portée, et connais-tu l’époque de leur délivrance?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Elles se mettent à genoux, déposent leurs petits, et sont quittes de leurs douleurs.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Leurs faons se fortifient et grandissent dans les champs; ils s’en vont, et ne reviennent plus.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Qui a lâché l’onagre en liberté, qui a brisé les liens de l’âne sauvage,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
à qui j’ai donné le désert pour maison, pour demeure la plaine salée?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Il méprise le tumulte des villes, il n’entend pas les cris d’un maître.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture, il y poursuit les moindres traces de verdure.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Le buffle voudra-t-il te servir, ou bien passera-t-il la nuit dans son étable?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
L’attacheras-tu avec une corde au sillon, ou bien hersera-t-il derrière toi dans les vallées?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Te fieras-tu à lui parce qu’il est très fort, lui laisseras-tu faire tes travaux?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Compteras-tu sur lui pour rentrer ta moisson, pour recueillir le blé dans ton aire?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
L’aile de l’autruche bat joyeusement; elle n’a ni l’aile pieuse ni le plumage de la cigogne.
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Elle abandonne ses œufs à la terre, et les laisse chauffer sur le sable.
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Elle oublie que le pied peut les fouler, la bête des champs les écraser.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Elle est dure pour ses petits, comme s’ils n’étaient pas siens; que son travail soit vain, elle ne s’en inquiète pas.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Car Dieu lui a refusé la sagesse, et ne lui a pas départi l’intelligence.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Mais quand elle se bat les flancs et prend son essor, elle se rit du cheval et du cavalier.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Est-ce toi qui donnes au cheval la vigueur, qui revêts son cou d’une crinière flottante,
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
qui le fais bondir comme la sauterelle? Son fier hennissement répand la terreur.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Il creuse du pied la terre, il est fier de sa force, il s’élance au-devant du combat.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Il se rit de la peur; rien ne l’effraie; il ne recule pas devant l’épée.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Sur lui résonne le carquois, la lance étincelante et le javelot.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Il frémit, il s’agite, il dévore le sol; il ne se contient plus quand la trompette sonne.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Au bruit de la trompette, il dit: « Allons! » De loin il flaire la bataille, la voix tonnante des chefs et les cris des guerriers.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Est-ce par ta sagesse que l’épervier prend son vol et déploie ses ailes vers le midi?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Est-ce à ton ordre que l’aigle s’élève, et fait son nid sur les hauteurs?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Il habite les rochers, il fixe sa demeure dans les dents de la pierre, sur les sommets.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
De là, il guette sa proie, son regard perce au loin.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Ses petits s’abreuvent de sang; partout où il y a des cadavres, on le trouve.
