Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
“Do you know the time when the mountain goats give birth? Do you watch when the doe bears fawns?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Can you count the months that they fulfill? Or do you know the time when they give birth?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
They bow themselves. They bear their young. They end their labor pains.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Their young ones become strong. They grow up in the open field. They go out, and don’t return again.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
“Who has set the wild donkey free? Or who has loosened the bonds of the swift donkey,
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
whose home I have made the wilderness, and the salt land his dwelling place?
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
He scorns the tumult of the city, neither does he hear the shouting of the driver.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
The range of the mountains is his pasture. He searches after every green thing.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
“Will the wild ox be content to serve you? Or will he stay by your feeding trough?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Can you hold the wild ox in the furrow with his harness? Or will he till the valleys after you?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Will you trust him, because his strength is great? Or will you leave to him your labor?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Will you confide in him, that he will bring home your seed, and gather the grain of your threshing floor?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
“The wings of the ostrich wave proudly, but are they the feathers and plumage of love?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
For she leaves her eggs on the earth, warms them in the dust,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
and forgets that the foot may crush them, or that the wild animal may trample them.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
She deals harshly with her young ones, as if they were not hers. Though her labor is in vain, she is without fear,
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
When she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
“Have you given the horse might? Have you clothed his neck with a quivering mane?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Have you made him to leap as a locust? The glory of his snorting is awesome.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
He paws in the valley, and rejoices in his strength. He goes out to meet the armed men.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
He mocks at fear, and is not dismayed, neither does he turn back from the sword.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
The quiver rattles against him, the flashing spear and the javelin.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
He eats up the ground with fierceness and rage, neither does he stand still at the sound of the shofar.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
As often as the shofar sounds he snorts, ‘Aha!’ He smells the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
“Is it by your wisdom that the hawk soars, and stretches her wings toward the south?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Is it at your command that the eagle mounts up, and makes his nest on high?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
On the cliff he dwells and makes his home, on the point of the cliff and the stronghold.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
From there he spies out the prey. His eyes see it afar off.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
His young ones also suck up blood. Where the slain are, there he is.”
