Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
“Have you known the time of The bearing of the wild goats of the rock? Do you mark the bringing forth of does?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Do you number the months they fulfill? And have you known the time of their bringing forth?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
They bow down, They bring forth their young ones safely, They cast forth their pangs.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Their young ones are safe, They grow up in the field, they have gone out, And have not returned to them.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Who has sent forth the wild donkey free? Indeed, who opened the bands of the wild donkey?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Whose house I have made the wilderness, And his dwellings the barren land,
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
He laughs at the multitude of a city, He does not hear the cries of an exactor.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
The range of mountains [is] his pasture, And he seeks after every green thing.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Is a wild ox willing to serve you? Does he lodge by your crib?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Do you bind a wild ox in a furrow [with] his thick band? Does he harrow valleys after you?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Do you trust in him because his power [is] great? And do you leave your labor to him?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Do you trust in him That he brings back your seed, And gathers [it to] your threshing-floor?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
[The] wing of the crying ostriches exults, but as a pinion and feather of a stork?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
For she leaves her eggs on the earth, And she warms them on the dust,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
And she forgets that a foot may press it, And a beast of the field treads it down.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
It has hardened her young ones without her, Her labor [is] in vain, without fear.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
For God has caused her to forget wisdom, And He has not given a portion To her in understanding;
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
At the time she lifts herself up on high, She laughs at the horse and his rider.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Do you give might to the horse? Do you clothe his neck [with] a mane?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Do you cause him to rush as a locust? The splendor of his snorting [is] terrible.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
They dig in a valley, and he rejoices in power, He goes forth to meet the armor.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
He laughs at fear, and is not frightened, And he does not turn back from the face of the sword.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Quiver rattles against him, The flame of a spear, and a javelin.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
He swallows the ground with trembling and rage, And does not remain steadfast Because of the sound of a horn.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Among the horns he says, Aha, And from afar he smells battle, Roaring of princes and shouting.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
By your understanding does a hawk fly? Does he spread his wings to the south?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
At your command does an eagle go up high? Or lift up his nest?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
He inhabits a rock, Indeed, he lodges on the tooth of a rock, and fortress.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
From there he has sought food, His eyes look attentively to a far-off place,
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
And his brood sucks up blood, And where the pierced [are]—there [is] he!”
