Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Know you the time when the wild goats of the rock bring forth? or can you mark when the hinds do calve?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Can you number the months that they fulfill? or know you the time when they bring forth?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
They bow themselves, they bring forth their young ones, they cast out their sorrows.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Their young ones are in good looking, they grow up with corn; they go forth, and return not unto them.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Who has sent out the wild ass free? or who has loosed the bands of the wild ass?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Whose house I have made the wilderness, and the barren land his dwellings.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
He scorns the multitude of the city, neither regards he the crying of the driver.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
The range of the mountains is his pasture, and he searches after every green thing.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Will the unicorn (ox) be willing to serve you, or abide by your crib?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Can you bind the unicorn (ox) with his band in the furrow? or will he harrow the valleys after you?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Will you trust him, because his strength is great? or will you leave your labour to him?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Will you believe him, that he will bring home your seed, and gather it into your barn?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Gave you the goodly wings unto the peacocks? or wings and feathers unto the ostrich?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Which left her eggs in the earth, and warms them in dust,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
And forgets that the foot may crush them, or that the wild beast may break them.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
She is hardened against her young ones, as though they were not her's: her labour is in vain without fear;
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
What time she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Have you given the horse strength? have you clothed his neck with thunder?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Can you make him afraid as a grasshopper? the glory of his nostrils is terrible.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
He paws in the valley, and rejoices in his strength: he goes on to meet the armed men.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
He mocks at fear, and is not affrighted; neither turns he back from the sword.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
The quiver rattles against him, the glittering spear and the shield.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
He swallows the ground with fierceness and rage: neither believes he that it is the sound of the trumpet.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
He says among the trumpets, Ha, ha; and he smells the battle far off, the thunder of the captains, and the shouting.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Does the hawk fly by your wisdom, and stretch her wings toward the south?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Does the eagle mount up at your command, and make her nest on high?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
She dwells and abides on the rock, upon the crag of the rock, and the strong place.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
From thence she seeks the prey, and her eyes behold far off.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Her young ones also suck up blood: and where the slain are, there is she.
