Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Knowest thou the time when the wilde goates bring foorth yong? or doest thou marke when the hindes doe calue?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Canst thou nomber the moneths that they fulfill? or knowest thou the time when they bring foorth?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
They bow them selues: they bruise their yong and cast out their sorowes.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Yet their yong waxe fatte, and growe vp with corne: they goe foorth and returne not vnto them.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Who hath set the wilde asse at libertie? or who hath loosed the bondes of the wilde asse?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
It is I which haue made the wildernesse his house, and the salt places his dwellings.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
He derideth the multitude of the citie: he heareth not the crie of the driuer.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
He seeketh out the mountaine for his pasture, and searcheth after euery greene thing.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Will the vnicorne serue thee? or will he tary by thy cribbe?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Canst thou binde the vnicorne with his band to labour in the furrowe? or will he plowe the valleyes after thee?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Wilt thou trust in him, because his strength is great, and cast off thy labour vnto him?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Wilt thou beleeue him, that he will bring home thy seede, and gather it vnto thy barne?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Hast thou giuen the pleasant wings vnto the peacockes? or winges and feathers vnto the ostriche?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Which leaueth his egges in the earth, and maketh them hote in the dust,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
And forgetteth that the foote might scatter the, or that the wild beast might breake the.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
He sheweth himselfe cruell vnto his yong ones, as they were not his, and is without feare, as if he trauailed in vaine.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
For God had depriued him of wisedom, and hath giuen him no part of vnderstanding.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
When time is, he mounteth on hie: he mocketh the horse and his rider.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Hast thou giuen the horse strength? or couered his necke with neying?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Hast thou made him afraid as the grashopper? his strong neying is fearefull.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
He diggeth in the valley, and reioyceth in his strength: he goeth foorth to meete the harnest man.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
He mocketh at feare, and is not afraid, and turneth not backe from the sworde,
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Though the quiuer rattle against him, the glittering speare and the shield.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
He swalloweth the ground for fearcenes and rage, and he beleeueth not that it is the noise of the trumpet.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
He sayth among the trumpets, Ha, ha: hee smellleth the battell afarre off, and the noyse of the captaines, and the shouting.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Shall the hauke flie by thy wisedome, stretching out his wings toward the South?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Doeth the eagle mount vp at thy commandement, or make his nest on hie?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Shee abideth and remaineth in the rocke, euen vpon the toppe of the rocke, and the tower.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
From thence she spieth for meate, and her eyes beholde afarre off.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
His young ones also sucke vp blood: and where the slaine are, there is she.
