Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Do you know at what time the wild goats have given birth among the rocks, or do you observe the deer when they go into labor?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Have you numbered the months since their conception, and do you know at what time they gave birth?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
They bend themselves for their offspring, and they give birth, and they emit roars.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Their young are weaned and go out to feed; they depart and do not return to them.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Who has set the wild ass free, and who has released his bonds?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
I have given a house in solitude to him, and his tabernacle is in the salted land.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
He despises the crowded city; he does not pay attention to the bellow of the tax collector.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
He looks around the mountains of his pasture, and he searches everywhere for green plants.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Will the rhinoceros be willing to serve you, and will he remain in your stall?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Can you detain the rhinoceros with your harness to plough for you, and will he loosen the soil of the furrows behind you?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Will you put your faith in his great strength, and delegate your labors to him?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Will you trust him to return to you the seed, and to gather it on your drying floor?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
The wing of the ostrich is like the wings of the heron, and of the hawk.
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
When she leaves eggs behind in the earth, will you perhaps warm them in the dust?
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
She forgets that feet may trample them, or that the beasts of the field may shatter them.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
She is hardened against her young, as if they were not hers; she has labored in vain, with no fear compelling her.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
For God has deprived her of wisdom; neither has he given her understanding.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Yet, when the time is right, she raises her wings on high; she ridicules the horse and his rider.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Will you supply strength to the horse, or envelope his throat with neighing?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Will you alarm him as the locusts do? His panic is revealed by the display of his nostrils.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
He digs at the earth with his hoof; he jumps around boldly; he advances to meet armed men.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
He despises fear; he does not turn away from the sword.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Above him, the quiver rattles, the spear and the shield shake.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Seething and raging, he drinks up the earth; neither does he pause when the blast of the trumpet sounds.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
When he hears the bugle, he says, “Ha!” He smells the battle from a distance, the exhortation of the officers, and the battle cry of the soldiers.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Does the hawk grow feathers by means of your wisdom, spreading her wings towards the south?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Will the eagle lift herself up at your command and make her nest in steep places?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
She dwells among the rocks, and she lingers among broken boulders and inaccessible cliffs.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
From there, she looks for food, and her eyes catch sight of it from far away.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Her young will drink blood, and wherever the carcass will be, she is there immediately.
