Jobin 39

1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Weet gij den tijd van het baren der steengeiten? Hebt gij waargenomen den arbeid der hinden?

2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Zult gij de maanden tellen, die zij vervullen, en weet gij den tijd van haar baren?

3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Als zij zich krommen, haar jongen met versplijting voortbrengen, haar smarten uitwerpen?

4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Haar jongen worden kloek, worden groot door het koren; zij gaan uit, en keren niet weder tot dezelve.

5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Wie heeft den woudezel vrij henengezonden, en wie heeft de banden des wilden ezels gelost?

6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Dien Ik de wildernis tot zijn huis besteld heb, en het ziltige tot zijn woningen.

7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Hij belacht het gewoel der stad; het menigerlei getier des drijvers hoort hij niet.

8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Dat hij uitspeurt op de bergen, is zijn weide; en hij zoekt allerlei groensel na.

9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Zal de eenhoorn u willen dienen? Zal hij vernachten aan uw kribbe?

10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Zult gij den eenhoorn met zijn touw aan de voren binden? Zal hij de laagten achter u eggen?

11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Zult gij op hem vertrouwen, omdat zijn kracht groot is, en zult gij uw arbeid op hem laten?

12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Zult gij hem geloven, dat hij uw zaad zal wederbrengen, en vergaderen tot uw dorsvloer?

13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Zijn van u de verheugelijke vleugelen der pauwen? Of de vederen des ooievaars, en des struisvogels?

14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Dat zij haar eieren in de aarde laat, en in het stof die verwarmt.

15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

En vergeet, dat de voet die drukken kan, en de dieren des velds die vertrappen kunnen?

16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Zij verhardt zich tegen haar jongen, alsof zij de hare niet waren; haar arbeid is te vergeefs, omdat zij zonder vreze is.

17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Want God heeft haar van wijsheid ontbloot, en heeft haar des verstands niet medegedeeld.

18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Als het tijd is, verheft zij zich in de hoogte; zij belacht het paard en zijn rijder.

19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Zult gij het paard sterkte geven? Kunt gij zijn hals met donder bekleden?

20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Zult gij het beroeren als een sprinkhaan? De pracht van zijn gesnuif is een verschrikking.

21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Het graaft in den grond, en het is vrolijk in zijn kracht; en trekt uit, den geharnaste tegemoet.

22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Het belacht de vreze, en wordt niet ontsteld, en keert niet wederom vanwege het zwaard.

23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Tegen hem ratelt de pijlkoker, het vlammig ijzer des spies en der lans.

24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Met schudding en beroering slokt het de aarde op, en gelooft niet, dat het is het geluid der bazuin.

25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

In het volle geklank der bazuin, zegt het: Heah! en ruikt den krijg van verre, den donder der vorsten en het gejuich.

26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Vliegt de sperwer door uw verstand, en breidt hij zijn vleugelen uit naar het zuiden?

27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Is het naar uw bevel, dat de arend zich omhoog verheft, en dat hij zijn nest in de hoogte maakt?

28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Hij woont en vernacht in de steenrots, op de scherpte der steenrots en der vaste plaats.

29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Van daar speurt hij de spijze op; zijn ogen zien van verre af.

30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Ook zuipen zijn jongen bloed; en waar verslagenen zijn, daar is hij.