Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Víš-li, kterého času rodí kamsíkové, a laň ku porodu pracující spatřil-lis?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Máš-li v počtu měsíce, kteréž vyplňují? Znáš-li, pravím, čas porodu jejich?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Jak se kladou, plod svůj utiskají, a s bolestí ho pozbývají?
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Jak se zmocňují mladí jejich, i odchovávají picí polní, a vycházejíce, nenavracují se k nim?
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Kdo propustil zvěř, aby byla svobodná? A řemení divokého osla kdo rozvázal?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Jemuž jsem dal pustinu místo domu jeho, a místo příbytku jeho zemi slatinnou.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
Posmívá se hluku městskému, a na křikání toho, kdož by jej honil, nic nedbá.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
To, což nachází v horách, jest pastva jeho; nebo toliko zeliny hledá.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Svolí-liž jednorožec, aby tobě sloužil, a u jeslí tvých aby nocoval?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Připřáhneš-liž provazem jednorožce k orání? Bude-liž vláčeti brázdy za tebou?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Zdaž se na něj ubezpečíš, proto že jest veliká síla jeho, a poručíš jemu svou práci?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Zdaž se jemu dověříš, že sveze semeno tvé, a na humno tvé shromáždí?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Ty-lis dal pávům křídlo pěkné, aneb péro čápu neb pstrosu?
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
A že opouští na zemi vejce svá, ačkoli je v prachu osedí,
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Nic nemysle, že by je noha potlačiti, aneb zvěř polní pošlapati mohla?
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Tak se zatvrzuje k mladým svým, jako by jich neměl; jako by neužitečná byla práce jeho, tak jest bez starosti.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Nebo nedal jemu Bůh moudrosti, aniž mu udělil rozumnosti.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Èasem svým zhůru se vznášeje, posmívá se koni i jezdci jeho.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Zdaž ty dáti můžeš koni sílu? Ty-li ozdobíš šíji jeho řehtáním?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Zdali jej zastrašíš jako kobylku? Anobrž frkání chřípí jeho strašlivé jest.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Kopá důl, a pléše v síle své, vycházeje vstříc i zbroji.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Směje se strachu, aniž se leká, aniž ustupuje zpátkem před ostrostí meče,
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Ač i toul na něm chřestí, a blyští se dřevce a kopí.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
S hřmotem a s hněvem kopá zemi, aniž pokojně stojí k zvuku trouby.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Anobrž k zvuku trouby řehce, a zdaleka cítí boj, hluk knížat a prokřikování.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Zdali podlé rozumu tvého létá jestřáb, roztahuje křídla svá na poledne?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Zdali k rozkazu tvému zhůru se vznáší orlice, a vysoko se hnízdí?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Na skále přebývá, přebývá na špičaté skále jako na hradě,
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Odkudž hledá pokrmu, kterýž z daleka očima svýma spatřuje.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Ano i mladí její střebí krev, a kde těla mrtvá, tu i ona jest.
