Jobin 39
1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
Dağ keçilərinin nə vaxt doğduğunu bilirsənmi? Maralların balalamasının vaxtını sən gözləyirsənmi?
2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
Onlar boğaz olanda ayını-gününü sən sayırsanmı? Nə vaxt doğacaqlarını bilirsənmi?
3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
Diz çöküb balalarını doğar, Ağrılardan qurtarar.
4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
Balaları çöldə böyüyüb güc alar, Gedər, geri qayıtmaz.
5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
Kim vəhşi eşşəyi azad buraxdı? Kim onun iplərini açdı?
6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
Ona çölləri məskən verdim, Şoran düzləri ona yurd etdim.
7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
O, şəhərdəki izdihama gülər, Sahibinin hay-küyünü eşitməz.
8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Təpələri dolaşıb otlar, Yaşıllığı axtarar.
9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
Çöl öküzü sənə xidmət etmək istəyərmi? Gecəni sənin axurunda keçirərmi?
10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
Kotan sürsün deyə onu boyunduruğa sala bilərsənmi? Ardınca dərələrdə şırım aça bilərmi?
11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
Onun hədsiz gücünə bel bağlaya bilərsənmi? Ona ağır iş gördürə bilərsənmi?
12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Çöl öküzünə etibar edə bilərsən ki, Əkininin məhsulunu daşısın, Onu xırmanına yığsın?
13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
Dəvəquşu qanadını sevinclə çırpar, Amma onun qanadı nə leyləyin qanadları ilə, Nə də ki pərləri ilə müqayisə olunur.
14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
Yerdə yumurtalayır, Onları toz-torpaq üstündə qızdırır.
15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
Yadından çıxarır ki, yumurtalar ayaq altında sınır, Çöl heyvanlarının ayağı altında qalır.
16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
Balaları ilə elə sərt rəftar edir ki, Elə bil özününkü deyil, Çəkdiyi zəhmətin boşa getməsindən narahat olmaz.
17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
Çünki Allah ona müdriklik verməyib, Ona dərrakə bəxş etməyib.
18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Qaçmaq üçün yenə qanad açanda Ata və atlıya gülər.
19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
Ata güc verən sənsənmi? Boynuna yalı qoyan sənsənmi?
20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
Onu çəyirtkə kimi tullandıran sənsənmi? Onun təmtəraqlı kişnəməsi xof salır.
21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
Dərələrə ayağını bərk vurur, Öz qüvvəsi ilə sevinib-coşur, Silahlıların qabağına çıxır.
22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
Qorxuya gülər, heç bir şeydən çəkinməz, Qılınc qarşısında ayağını geri çəkməz.
23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
Onun üstündə oxdan cingildəyir, Parlaq nizə və mizraq şimşək tək keçir.
24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
Coşanda qəzəblənib yeri-yurdu qapır, Şeypur çalınan kimi yerindən dik atılır.
25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Şeypur çalınanda “hiaaa!” deyib kişnəyir, Döyüş qoxusunu, sərkərdələrin gurlayan səsini, Döyüşün nərəsini uzaqdan hiss edir.
26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
Məgər qırğı sənin dərrakənləmi uçur, Cənuba tərəf qanad açır?
27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
Məgər qartal sənin əmrinləmi göyə qalxır, Uca yerlərdə özünə yuva qurur?
28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
Sıldırım qayalarda yaşayır, Şiş uclu qayalarda məskən salır.
29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
Oradan şikarını axtarır, Gözləri onları uzaqdan görür.
30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
Onun balaları qanla qidalanır, Harada leş olsa, o da oradadır».
