Jobin 38
1 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
Afei, Awurade fi ahum mu buaa Hiob se,
2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
“Hena ne nea ɔde nsɛm a nimdeɛ nni mu kata me nhyehyɛe so?
3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
Hyɛ wo ho den sɛ ɔbarima; mebisa wo nsɛm, na wubebua me.
4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
“Bere a metoo asase fapem no, na wowɔ he? Sɛ wote ase, ka ɛ.
5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
Hena na osusuw ne tenten ne ne trɛw? Ampa ara wunim! Hena na ɔtwee susuhama faa ani?
6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
Dɛn so na egyina, anaa hena na ɔtoo ne tweatibo no,
7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
bere a anɔpa nsoromma bɔɔ mu too dwom, na abɔfo nyinaa de anigye teɛɛ mu no?
8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
“Hena na ɔkaa po hyɛɛ apon akyi, bere a epue fii ɔyafunu mu,
9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
bere a mede omununkum yɛɛ nʼadurade na mede sum kabii kyekyeree no,
10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
bere a metoo ɔhye maa no na misisii nʼapon ne nʼadaban,
11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
bere a mekae se, ‘Ɛha ara na wubedu na worentra ha; ɛha na wʼahantan asorɔkye no bɛso no?’
12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
“So woahyɛ mmara ama adekyee da? Na woakyerɛ ahemadakye nso afa,
13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
sɛ ɛnkɔka asase ano na ontu amumɔyɛfo mfi so?
14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
Asase fa ne bɔbea sɛ dɔte a ɛhyɛ nsɔwano ase; na ɛsow tebea da wɔn ho adi te sɛ atade.
15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
Wɔde amumɔyɛfo hann akame wɔn, na wɔn abasa a wɔama so no mu abu.
16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
“So woapɛɛpɛɛ mu ahu nea po aniwa wɔ anaa woanantew ne bun mu pɛn?
17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
So wɔde owu apon akyerɛ wo? Woahu owu sunsuma apon ana?
18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
Woate wiase a ɛda hɔ tamaa no ase ana? Sɛ wunim eyinom nyinaa a, ka kyerɛ me.
19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
“Ɔkwan bɛn na ɛkɔ hann atenae? Na ɛhe na sum te?
20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
Wubetumi de wɔn akɔ wɔn sibea? Wunim akwan a ɛkɔ wɔn atenae?
21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
Ampa ara wunim, efisɛ na wɔawo wo dedaw. Woanyin yiye!
22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
“Woakɔ sukyerɛmma adekoradan mu da anaa woahu mparuwbo adekoradan
23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
a makora so ama ahohia bere, ɔsa ne akodi nna?
24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
Ɔkwan bɛn na ɛkɔ faako a anyinam fi ba, anaa faako a apuei mframa fi na ɛbɔ fa asase so?
25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
Hena na otwaa ɛka maa osuhweam, ne ɔkwan maa aprannaa mmubomu,
26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
sɛ ɛbɛtɔ agu asase a obiara nte so so, nweatam a obiara nni so,
27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
na ama asase kesee a ɛda mpan afɔw na sare afifi wɔ so?
28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
Osu wɔ agya ana? Hena na ɔyɛ agya ma obosu a ɛsosɔ?
29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
Hena yafunu mu na sukyerɛmma fi? Hena na ɔwoo sukyerɛmma mporoporowa fi soro
30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
bere a nsu kyen dan sɛ ɔbo, na bun ani kyen?
31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
“Wubetumi de hama akyekyere Akokɔbeatan ne ne mma? Wubetumi asan Nyankrɛnte hama ana?
32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
Wubetumi de anɔpa nsoromma aba wɔ ne bere mu anaasɛ wubetumi ayi sisi ne ne mma afi hɔ?
33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
So wunim mmara a ɛfa ɔsoro ho? Wubetumi de Onyankopɔn ahenni aba asase so ana?
34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
“Wubetumi ama wo nne adu omununkum so na wode nsu akata wo ho ana?
35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
Wutumi ma anyinam twa? Wɔka kyerɛ wo se, ‘Yenni’ ana?
36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
Hena na ɔde nyansa ma koma anaasɛ ɔde ntease hyɛ adwene mu?
37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
Hena na ɔwɔ nyansa a wɔde kan omununkum? Hena na obetumi akyea ɔsoro nsu nkotoku,
38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
bere a mfutuma ayɛ den ama dɔte atɔwatɔw keka bɔ mu.
39 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
“Wokɔ ahayɛ ma gyatabere ma gyata didi mee
40 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
bere a wobutubutuw wɔn abon ano anaasɛ wɔtetɛw adɔtɔ ase?
41 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?
Hena na ɔma kwaakwaadabi aduan bere a ne mma su frɛ Onyankopɔn na wonni aduan nti wokyinkyin?
