Jobin 38

1 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:

2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?

3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.

4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.

5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?

6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?

7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.

8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?

9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;

10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,

11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.

12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?

13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.

14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.

15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.

16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?

17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?

18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.

19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?

20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.

21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?

22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?

23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.

24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?

25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?

26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;

27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.

28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?

29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?

30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.

31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?

32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?

33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?

34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?

35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?

36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?

37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?

38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.

39 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?

40 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.

41 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?