Jobin 38
1 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
And Jehovah answereth Job out of the whirlwind, and saith: —
2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
Who [is] this — darkening counsel, By words without knowledge?
3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
Gird, I pray thee, as a man, thy loins, And I ask thee, and cause thou Me to know.
4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
Where wast thou when I founded earth? Declare, if thou hast known understanding.
5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
Who placed its measures — if thou knowest? Or who hath stretched out upon it a line?
6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
On what have its sockets been sunk? Or who hath cast its corner-stone?
7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
In the singing together of stars of morning, And all sons of God shout for joy,
8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
And He shutteth up with doors the sea, In its coming forth, from the womb it goeth out.
9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
In My making a cloud its clothing, And thick darkness its swaddling band,
10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
And I measure over it My statute, And place bar and doors,
11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
And say, 'Hitherto come thou, and add not, And a command is placed On the pride of thy billows.'
12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
Hast thou commanded morning since thy days? Causest thou the dawn to know its place?
13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
To take hold on the skirts of the earth, And the wicked are shaken out of it,
14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
It turneth itself as clay of a seal And they station themselves as clothed.
15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
And withheld from the wicked is their light, And the arm lifted up is broken.
16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
Hast thou come in to springs of the sea? And in searching the deep Hast thou walked up and down?
17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
Revealed to thee were the gates of death? And the gates of death-shade dost thou see?
18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
Thou hast understanding, Even unto the broad places of earth! Declare — if thou hast known it all.
19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
Where [is] this — the way light dwelleth? And darkness, where [is] this — its place?
20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
That thou dost take it unto its boundary, And that thou dost understand The paths of its house.
21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
Thou hast known — for then thou art born And the number of thy days [are] many!
22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
Hast thou come in unto the treasure of snow? Yea, the treasures of hail dost thou see?
23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
That I have kept back for a time of distress, For a day of conflict and battle.
24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
Where [is] this, the way light is apportioned? It scattereth an east wind over the earth.
25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
Who hath divided for the flood a conduit? And a way for the lightning of the voices?
26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
To cause [it] to rain on a land — no man, A wilderness — no man in it.
27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
To satisfy a desolate and waste place, And to cause to shoot up The produce of the tender grass?
28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
Hath the rain a father? Or who hath begotten the drops of dew?
29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
From whose belly came forth the ice? And the hoar-frost of the heavens, Who hath begotten it?
30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
As a stone waters are hidden, And the face of the deep is captured.
31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
Dost thou bind sweet influences of Kimah? Or the attractions of Kesil dost thou open?
32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
Dost thou bring out Mazzaroth in its season? And Aysh for her sons dost thou comfort?
33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
Hast thou known the statutes of heaven? Or dost thou appoint Its dominion in the earth?
34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
Dost thou lift up to the cloud thy voice, And abundance of water doth cover thee?
35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
Dost thou send out lightnings, and they go And say unto thee, 'Behold us?'
36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
Who hath put in the inward parts wisdom? Or who hath given To the covered part understanding?
37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
Who doth number the clouds by wisdom? And the bottles of the heavens, Who doth cause to lie down,
38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
In the hardening of dust into hardness, And clods cleave together?
39 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
Dost thou hunt for a lion prey? And the desire of young lions fulfil?
40 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
When they bow down in dens — Abide in a thicket for a covert?
41 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?
Who doth prepare for a raven his provision, When his young ones cry unto God? They wander without food.
