Jobin 38
1 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
Nu nam Jahweh het woord, en sprak tot Job in de storm:
2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
Wie zijt gij, die de Voorzienigheid duister maakt Door woorden zonder verstand?
3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
Omgord uw lenden als een man, Ik zal u vragen stellen, gij moogt Mij leren!
4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
Waar waart ge, toen Ik de aarde grondde: Vertel het, zo ge er iets van weet!
5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
Wie heeft haar grootte bepaald: gij weet het zo goed; Wie het meetsnoer over haar gespannen?
6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
Waarop zijn haar zuilen geplaatst, Of wie heeft haar hoeksteen gelegd:
7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
Onder het gejuich van het koor der morgensterren, Het jubelen van de zonen Gods?
8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
Wie heeft de zee achter deuren gesloten, Toen zij bruisend uit de moederschoot kwam;
9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
Toen Ik haar de wolken gaf als een kleed, De nevel als haar windsels;
10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
Toen Ik haar grenzen heb gesteld, Slagboom en grendels haar gaf;
11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
Toen Ik sprak: Ge komt tot hier en niet verder, Hier wordt de trots van uw golven gebroken!
12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
Hebt gij ooit in uw leven de morgen ontboden, De dageraad zijn plaats bestemd,
13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
Om de zomen der aarde te bezetten En er vlammen uit te schudden?
14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
Zij flonkert als een kostbare zegelsteen, Wordt bontgeverfd als een kleed,
15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
Totdat de stralen hun licht wordt ontnomen, Hun opgeheven arm wordt gebroken.
16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
Zijt ge doorgedrongen tot de bronnen der zee, Hebt ge de bodem van de Oceaan bewandeld;
17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
Zijn u de poorten des doods getoond, De wachters der duisternis u verschenen;
18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
Hebt ge de breedten der aarde omvat: Zeg op, wanneer ge dit allemaal weet!
19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
Waar is de weg naar de woning van het licht, En waar heeft de duisternis haar verblijf,
20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
Zodat gij ze naar hun plaats kunt brengen, En hun de paden naar huis kunt leren?
21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
Ge weet het toch, want toen werdt ge geboren, Het getal van uw jaren is immers zo groot!
22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
Zijt ge doorgedrongen tot de schuren der sneeuw, Hebt ge de opslagplaatsen van de hagel aanschouwd,
23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
Die Ik heb opgespaard voor de tijd van benauwing, Voor de dag van aanval en strijd?
24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
Waar is de weg, waar de kou zich verspreidt, Waar de oostenwind over de aarde giert?
25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
Wie heeft voor de stortvloed kanalen gegraven, En paden voor de donderwolken,
26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
Om regen te geven op onbewoond land, Op steppen, waar zich geen mens bevindt;
27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
Om woestijn en wildernis te verzadigen, Uit de dorre grond het gras te doen spruiten?
28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
Heeft de regen een vader, Of wie heeft de druppels van de dauw verwekt;
29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
Uit wiens schoot is het ijs te voorschijn gekomen, Wie heeft het rijp in de lucht gebaard?
30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
De wateren worden hard als steen, De vlakte van de Afgrond sluit zich aaneen!
31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
Kunt gij de banden der Plejaden knopen, Of de boeien van de Orion slaken;
32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
Kunt gij de maan op tijd naar buiten doen treden, Leidt gij de Beer met zijn jongen?
33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
Schrijft gij de hemel de wetten voor, Stelt gij zijn macht over de aarde vast;
34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
Verheft gij uw stem tot de wolken, Gehoorzaamt ù de watervloed?
35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
Zendt gij de bliksems uit, en ze gaan; Zeggen ze tot u: Hier zijn we terug?
36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
Wie heeft inzicht aan den reiger gegeven Verstand geschonken aan den haan;
37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
Wie telt met wijsheid de wolken af, En giet de zakken van de hemel leeg:
38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
Wanneer de bodem hard is als ijzer, De kluiten aan elkander kleven?
39 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
Jaagt gij een prooi voor de leeuwin, Stilt gij de honger der welpen,
40 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
Wanneer ze in hun holen liggen, Of loeren tussen de struiken?
41 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?
Wie geeft ze tegen de avond haar buit, Wanneer haar jongen tot de Godheid roepen, En zonder voedsel rond blijven snuffelen, Op zoek naar spijs?
