Jobin 37
1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
A esto también se espanta mi corazón y salta de su lugar.
2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
Oíd oyendo su terrible voz, y la palabra que sale de su boca.
3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
Debajo de todos los cielos lo enderezará, y su luz le extenderá hasta los fines de la tierra.
4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
Tras de él bramará el sonido, tronará con su valiente voz, y aunque sea oída su voz, no los detiene.
5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
Tronará Dios maravillosamente con su voz: él hace grandes cosas, y nosotros no lo entendemos.
6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
Porque a la nieve dice: Sé en la tierra; y lluvia tras lluvia, y lluvia tras lluvia en su fortaleza.
7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
Él pone un sello en la mano de todos los hombres, para que todos los hombres conozcan su obra.
8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
La bestia se entrará en su escondrijo, y habitará en sus moradas.
9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
Del mediodía viene el torbellino, y de los vientos del norte el frío.
10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
Por el soplo de Dios se da el hielo, y las anchas aguas son constreñidas.
11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
Además de esto, con la claridad fatiga las nubes, y las esparce con su luz.
12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
Y ellas se revuelven al derredor por sus ingenios, para hacer sobre la haz del mundo en la tierra lo que él les mandó:
13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
Unas veces por azote; otras, por causa de su tierra; otras, por misericordia las hará parecer.
14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
Escucha esto Job, repósate, y considera las maravillas de Dios.
15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
¿Supiste tú cuando Dios las ponía en concierto, y hacía levantar la luz de su nube?
16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
¿Has tú conocido las diferencias de las nubes, las maravillas del perfecto de sabidurías?
17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
¿Y eran calientes tus vestidos cuando él daba el reposo a la tierra del mediodía?
18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
¿Extendiste tú con él los cielos firmes, como un espejo firme?
19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
Muéstranos, que le hemos de decir, porque no ordenemos en tinieblas.
20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
¿Ha de serle contado cuando yo hablare? ¿Ha de serle dicho cuando alguno será damnificado?
21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
También alguna vez no se ve la luz clara en los cielos; y pasa un viento y límpialos.
22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
De la parte del norte vendrá la serenidad, por el Dios terrible de alabanza.
23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
Él es Todopoderoso, al cual no alcanzamos: grande en poder, y en juicio, y en multitud de justicia; no aflige.
24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
Por tanto los hombres le temerán, todos los sabios de corazón no le comprenderán.
