< Jobin 37 >

1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
Sobre isto também treme o meu coração, e salta do seu lugar.
2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
Atentamente ouvi o movimento da sua voz, e o sonido que sai da sua boca.
3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
Ele o envia por debaixo de todos os céus, e a sua luz até aos confins da terra.
4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
Depois disto brama com grande voz, troveja com a sua alta voz; e, ouvida a sua voz, não tarda com estas coisas.
5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
Com a sua voz troveja Deus maravilhosamente: faz grandes coisas, e nós as não compreendemos.
6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
Porque à neve diz: Está sobre a terra: como também ao aguaceiro e à sua forte chuva.
7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
Ele sela as mãos de todo o homem, para que conheça todos os homens de sua obra.
8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
E as bestas entram nos seus esconderijos e ficam nas suas cavernas.
9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
Da recâmara sai o pé de vento, e dos ventos dispersivos o frio.
10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
Pelo assopro de Deus se dá a geada, e as largas águas se endurecem.
11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
Também com a umidade carrega as grossas nuvens, e esparge a nuvem da sua luz.
12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
Então elas, segundo o seu prudente conselho, se tornam pelas esferas, para que façam tudo quanto lhes ordena sobre a superfície do mundo habitável,
13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
Seja que por vara, ou para a sua terra, ou por beneficência as faça vir.
14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
A isto, ó Job, inclina os teus ouvidos: põe-te em pé, e considera as maravilhas de Deus.
15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
Porventura sabes tu quando Deus considera nelas, e faz resplandecer a lua da sua nuvem?
16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
Tens tu notícia do equilíbrio das grossas nuvens e das maravilhas de aquele que é perfeito nos conhecimentos,
17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
Ou de como os teus vestidos aquecem, quando do sul há calma sobre a terra?
18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
Ou estendeste com ele os céus, que estão firmes como espelho fundido?
19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
Ensina-nos o que lhe diremos; porque nós nada poderemos pôr em boa ordem, por causa das trevas.
20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
Ou ser-lhe-ia contado, quando eu assim falasse? dir-lhe-á alguém isso? pois será devorado.
21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
E agora se não pode olhar para o sol, quando resplandece nos céus; passando e purificando-os o vento.
22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
O esplendor de ouro vem do norte: pois em Deus há uma tremenda magestade.
23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
Ao Todo-poderoso não podemos alcançar; grande é em potência; porém a ninguém oprime em juízo e grandeza de justiça.
24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
Por isso o temem os homens: ele não respeita aos sábios de coração.

< Jobin 37 >