Jobin 37
1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
For dette bivrar hjarta mitt og lyfter seg frå staden sin.
2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
Å, høyr på harmen i hans røyst, den dun som dundrar or hans munn!
3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
Det fer burt under himmelkvelv, men elden skin til heimsens endar.
4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
So burar røysti etterpå, han torar med sitt stolte mod, og ljoni held han ikkje att når røysti si han ljoma let.
5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
Gud torar underfullt med røysti, gjer storverk som me ei kann skyna.
6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
Han snøen byd: «Fall ned til jord!» Til regnet og, sitt sterke silregn.
7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
Han stengjer av for mannehand, so all hans skapning læra må.
8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
Villdyri gjeng til sine hi og kvilar på sin legestad.
9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
Or inste kammer kjem det storm, og kulde ut av vindarne.
10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
Utav Guds ande gustar frost, dei vide vatni kjem i tvang.
11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
Han lastar skyi og med væta og breider sine elding-skyer,
12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
og hit og dit dei hastar fram, og skifter leid som han det vil og set i verk det som han byd, utyver vide jordheims-kringen;
13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
anten til ris, når jordi treng det, ell’ og med nåde lyt dei råka.
14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
Job, lyd på dette, statt no still, gjev gaum på undri Gud hev gjort!
15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
Veit du når Gud deim segjer fyre, og let sitt ljos or skyi skina?
16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
Veit du vel korleis skyi sviv, um underi åt den Allvise?
17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
Du som i heite klæde styn, når jordi brenn i sunnanvind?
18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
Gjer du med honom himmelkvelven, som er so fast som støypte spegel?
19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
Lær oss, kva me skal segja honom! Me tegja lyt for berre myrker.
20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
Skal han få melding at eg talar? Vil nokon ynskja seg å tynast?
21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
No kann ein ikkje ljoset sjå, um enn det klårt på himmeln skin, men vinden sopar skyi burt.
22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
Langt nordanfrå kjem gullet hit, ein fælsleg glans ligg yver Gud.
23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
Til Allvald kann me ikkje nå, til han som er so stor i magt; men rett og rettferd ei han krenkjer.
24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
Difor ber folket age for han, han ansar ingen sjølvklok mann.»
