Jobin 37
1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
Super hoc expavit cor meum, et emotum est de loco suo.
2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
Audite auditionem in terrore vocis ejus, et sonum de ore illius procedentem.
3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
Subter omnes cælos ipse considerat, et lumen illius super terminos terræ.
4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
Post eum rugiet sonitus; tonabit voce magnitudinis suæ: et non investigabitur, cum audita fuerit vox ejus.
5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
Tonabit Deus in voce sua mirabiliter, qui facit magna et inscrutabilia;
6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
qui præcipit nivi ut descendat in terram, et hiemis pluviis, et imbri fortitudinis suæ;
7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
qui in manu omnium hominum signat, ut noverint singuli opera sua.
8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
Ingredietur bestia latibulum, et in antro suo morabitur.
9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
Ab interioribus egredietur tempestas, et ab Arcturo frigus.
10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
Flante Deo, concrescit gelu, et rursum latissimæ funduntur aquæ.
11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
Frumentum desiderat nubes, et nubes spargunt lumen suum.
12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
Quæ lustrant per circuitum, quocumque eas voluntas gubernantis duxerit, ad omne quod præceperit illis super faciem orbis terrarum:
13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
sive in una tribu, sive in terra sua, sive in quocumque loco misericordiæ suæ eas jusserit inveniri.
14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
Ausculta hæc, Job: sta, et considera mirabilia Dei.
15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
Numquid scis quando præceperit Deus pluviis, ut ostenderent lucem nubium ejus?
16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
Numquid nosti semitas nubium magnas, et perfectas scientias?
17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
Nonne vestimenta tua calida sunt, cum perflata fuerit terra austro?
18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
Tu forsitan cum eo fabricatus es cælos, qui solidissimi quasi ære fusi sunt.
19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
Ostende nobis quid dicamus illi: nos quippe involvimur tenebris.
20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
Quis narrabit ei quæ loquor? etiam si locutus fuerit homo, devorabitur.
21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
At nunc non vident lucem: subito aër cogetur in nubes, et ventus transiens fugabit eas.
22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
Ab aquilone aurum venit, et ad Deum formidolosa laudatio.
23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
Digne eum invenire non possumus: magnus fortitudine, et judicio, et justitia: et enarrari non potest.
24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
Ideo timebunt eum viri, et non audebunt contemplari omnes qui sibi videntur esse sapientes.
