Jobin 37
1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
Ta, over dette forfærdes mit Hjerte og farer op fra sit Sted.
2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
Hører, ja hører hans Røsts Drøn og Bulderet, der udgaar af hans Mund.
3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
Han lader det fare ud under al Himmelen og sit Lys over Jordens Flige.
4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
Efter ham brøler Røsten, han tordner med sin Højheds Røst; og han holder dem ikke tilbage, naar hans Røst høres.
5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
Gud tordner vidunderligt med sin Røst; han gør store Ting, og vi kunne ikke kende dem.
6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
Thi han siger til Sneen: Fald til Jorden! og ligesaa til Regnskyllene, ja til hans Vældes Regnskyl.
7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
Han forsegler hver Mands Haand, at alle Folk, som ere hans Skabning, skulle kende det.
8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
Da gaa de vilde Dyr i Hule og blive i deres Boliger.
9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
Fra Syden kommer Stormen, og med Nordenvindene kommer Kulden.
10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
Ved Guds Aande kommer Is, og det brede Vand snævres ind.
11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
Ja, med Fugtighed fylder han Skyen; han udbreder sin lysopfyldte Sky.
12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
Og den vender sig i Kredse, alt som han styrer den til dens Gerning, til alt, hvad han byder den, hen over Jordens Kreds:
13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
Enten til Revselse eller til hans Lands Bedste eller til Velgerning lader han den ramme.
14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
Job, vend dine Øren til dette; staa stille og agt paa Guds underfulde Ting!
15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
Ved du, naar Gud tænker derpaa, og naar han lader sin Skys Lys skinne?
16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
Ved du hvorledes Skyerne svæve? de underfulde Ting af ham, som er fuldkommen i al Kundskab?
17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
du, hvis Klæder blive varme, naar han gør Landet lummert fra Sønden?
18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
Udspænder du med ham de øverste Skyer, der ere faste som et støbt Spejl?
19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
Lad os vide, hvad vi skulle sige til ham! vi kunne ikke fremføre noget ud fra Mørket.
20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
Skal det fortælles ham, at jeg taler? eller mon nogen har ønsket, at han maatte blive opslugt?
21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
Og nu, ser man ikke Lyset, som straaler i de øverste Skyer: Saa farer et Vejr frem og renser dem.
22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
Af Norden kommer Guld; over Gud er der forfærdelig Majestæt.
23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
Den Almægtige, ham kunne vi ikke naa til, ham, som er stor i Kraft; Ret og Retfærdigheds Fylde undertrykker han ikke.
24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
Derfor frygte Folkene ham; han ser ikke til nogen, som er viis i Hjertet.
