Jobin 36
1 Elihu puhui vielä ja sanoi:
Ka naʻe fai ai pe ʻe Elihu ʻene lea, ʻo ne pehē,
2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
“Ke ke kātaki siʻi pe au, pea te u fakahā kiate koe ʻaia ʻoku toe ʻiate au ke lea ʻaki koeʻuhi ko e ʻOtua.
3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
Te u ʻomi ʻa ʻeku ʻilo mei he mamaʻo, pea te u tuku ʻae māʻoniʻoni ki hoku Tupuʻanga.
4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
He ko e moʻoni ʻe ʻikai hala ʻa ʻeku ngaahi lea: ko ia ia ʻoku haohaoa ʻi he ʻilo ʻoku ʻiate koe.
5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
“Vakai, ʻoku māfimafi ʻae ʻOtua, pea ʻoku ʻikai te ne manukiʻi ha tokotaha: ʻoku māfimafi ia ʻi he mālohi mo e poto.
6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
ʻOku ʻikai te ne fakatolonga ʻae moʻui ʻae angakovi: ka ʻoku ne foaki ʻae totonu ki he masiva.
7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
ʻOku ʻikai toʻo ʻe ia hono fofonga mei he māʻoniʻoni; ka ʻoku nau ʻi he ngaahi tuʻi ʻi he nofoʻanga fakaʻeiʻeiki; ʻio, ʻoku ne fakatuʻumaʻu ʻakinautolu ke taʻengata, pea kuo hakeakiʻi ʻakinautolu.
8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
Pea kapau kuo haʻi ʻaki ʻakinautolu ʻae ngaahi ukamea fakamaʻu, pea fakamaʻu ʻaki ʻae ngaahi afo ʻoe mahaki;
9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
ʻOku ne fakahā ai kiate kinautolu ʻenau ngaahi ngāue, mo ʻenau ngaahi talangataʻa ʻaia kuo nau angatuʻu ai.
10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
ʻOku ne fakaava honau telinga foki ki he akonaki, pea fekau ke nau tafoki, pea fekau ke nau tafoki mei he angahia.
11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
Kapau te nau talangofua pea tauhi ia, te nau fakaʻosi honau ngaahi ʻaho ʻi he monūʻia, mo honau ngaahi taʻu ʻi he fiemālie.
12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
Pea kapau ʻe ʻikai te nau talangofua, te nau ʻauha ʻi he heletā, pea te nau mate taʻemaʻu ʻae ʻilo.
13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
“Ka ko e kau loto mālualoi ʻoku nau fokotuʻu ʻae houhau: ʻoku ʻikai te nau tangi ʻi heʻene haʻisia ʻakinautolu.
14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
ʻOku nau mate ʻi he kei talavou, pea ʻoku ʻi he kau taʻemaʻa ʻa ʻenau moʻui.
15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
ʻOku ne fakamoʻui ʻae mahaki ʻi hono mahaki, pea ne fakaava honau telinga ʻi he taʻomia.
16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
Pea ka ne ke pehē, kuo ne hiki foki koe mei he potu ʻapiʻapi ki he potu ʻataʻatā, ʻaia ʻoku ʻikai ʻi ai ha ʻapiʻapi; pea ko ia ʻe ʻi ho keinangaʻanga ʻe pito ia ʻi he ngako.
17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
“Ka kuo ke fakakakato ʻae fakamaau ʻoe kau angakovi: ko e fakamaau mo e angatonu ʻoku na puke koe.
18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
“Koeʻuhi ʻoku ai ʻae houhau, ke ke vakai telia naʻa ne toʻo atu koe ʻi heʻene tā: pea ka pehē, ʻe ʻikai faʻa fakahaofi koe ʻe he huhuʻi lahi.
19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
Pea ʻe manako ia ki hoʻo ngaahi koloa? ʻIkai ʻi he koula, pe ko e mafai kotoa pē ʻoe mālohi.
20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
ʻOua naʻa ke holi ki he pō, ʻaia kuo motuhi ai ʻae kakai mei honau fonua.
21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
Ke ke vakai, ke ʻoua naʻa ke tokanga ki he angahia: he kuo ke tomuʻa fili ia ʻi he mahaki.
22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
Vakai, ʻoku hakeakiʻi ʻe he ʻOtua ʻi hono mālohi: ko hai ʻoku akonaki ʻo hangē ko ia?
23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
Ko hai kuo ne tuʻutuʻuni kiate ia ʻa hono hala? Pe ko hai te ne faʻa pehē, ‘Kuo ke fai angahala?’
24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
“Ke ke manatu ke fakaongolelei ʻa ʻene ngāue, ʻaia ʻoku mamata ki ai ʻae kakai.
25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
ʻE faʻa mamata ki ai ʻae tangata kotoa pē, ʻe faʻa vakai ki ai ʻae tangata ʻi he kei mamaʻo.
26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
Vakai, ʻoku lahi ʻae ʻOtua, pea ʻoku ʻikai te tau faʻa ʻiloʻi ia, pea ko e lau ʻo hono ngaahi ʻaho ʻoku taʻefaʻahakule.
27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
He ʻoku ne toʻo hake ʻae ngaahi mosiʻi vai: ʻoku nau huaʻi hifo ʻae ʻuha ʻo fakatatau ki he mao ʻo ia:
28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
ʻAia ʻoku tō hifo ʻe he ngaahi ʻao, pea ʻuha lahi ki he tangata.
29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
Pea ʻe faʻa ʻilo koā ʻe ha taha hono folahi atu ʻoe ngaahi ʻao, pe ki he longoaʻa ʻo hono nofoʻanga?
30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
Vakai, ʻoku ne folahi atu ʻa ʻene maama ki ai, pea ʻoku ne ʻufiʻufi ʻae kilisitahi.
31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
He ʻoku ne fakamaau ʻae kakai ʻaki ʻae ngaahi meʻa ni; ʻoku ne foaki ʻae meʻakai lahi ʻaupito.
32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
ʻOku ne ʻufiʻufi ʻae maama ʻaki ʻae ngaahi ʻao; pea ne fekauʻi ia ʻi heʻene hoko ʻi he vahaʻa ke ʻoua naʻa ulo.
33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
Ko hono longoaʻa ʻoku ne fakahā ia, ko e houhau lahi ki he angahala.
